TAHDON AAMUIHMISEKSI

01ee070b850a27af1ce00ebcbb329773135a3aed6bOn aikaisia aamuja, liian aikaisia aamuja, aamuja ja aikoja mitkä eivät lukeudu enää aamuiksi, mutta siltikin niihin saattaa kuulua: “hyvää huomenta” -toivotus. Sitten on meitä iltaihmisiä ja aamuihmisiä, jotka eivät ymmärrä toisiaan.

Iltaihmiset kadehtivat aamuihmisten taitoa herätä aikaisin aamusta virkeinä uuteen päivään, ilman minkäänlaista apuvälineen pirahdusta. Todellinen aamuihminen ei siis tarvitse herätyskelloa! Onhan se nyt hieman kadehdittavaa näin iltaihmisen vinkkelistä. Aamuihmiset ihmettelevät kuinka iltaihmiset voivat nukkua puoleen päivään asti, kun itse ovat jo tehneet lähes puolet päivän hommista. Aamuihmiset kuuluvat siihen tutkitusti parempaan genreen, johon kaikki haluisivat kuulua. Siksi aamuihminen voikin hieman työntää rintakehää eteen ja kehaista omilla taipumuksillaan. Niin minäkin tekisin jos aamuihmistyyppiä edustaisin!

Olen siis itse ollut iltapainotteinen ihminen niin kauan kuin muistan ja aikaisin herääminen on aina lukeutunut tuskaisten tehtävien listalle. Tein monta vuotta työtä kaikkina vuorokauden eri aikoina ja sen verukkeella annoin itselleni myös oikeuden olla välittämättä erinäisistä suosituksista. Totuin siis heräämään ja nukkumaan milloin ja mihin aikaan tahansa. Tämän takia ja tämän jälkeen on ollut järisyttävän haasteellista löytää säännöllisyyttä vuorokauden järkevään jaotteluun.

img_3168

Viime vuoden syyskuusta lähtien mulla on ollut mahdollisuus tehdä korjausliikkeitä omiin totuttuihin tapoihin ja muokata synnynnäisestä iltaihmisestä hitaiden-, aikaisten- ja pirteiden aamujen ystävän, joka käyttää herätyskelloa ilman torkkua. Arvaatte varmasti tässä vaiheessa asian oikean laidan. Kyllä. Puhelimessa on parhaimmillaan lähemmäksi kymmenen eri herätystä, jos aikaiselle herätykselle on olemassa jokin tärkeä syy kuten: lento. Muissakin tapauksissa herätyksiä on ainakin kolme erilaista tyyliin: “in my dreams (7:00), possible (9:00) & the real one (11:00)”.

Niinä aamuina kuin tuo unelmieni heräämisaika onnistuu (eli silloin kun olen sopinut aamutreenit salille), fiilis on aivan mahtava! Herääminen on tukkoista kuten aina, mutta viimeistään kun on saanut aamulenkin tai treenin tehtyä, niin endorfiinien nousevan määrän voi aistia toinenkin ihminen. Miksi sitten aikaisin heräämisestä ei muodostu jo tämän motivoivan seikan kautta automaatio, joka toistaisi itseään joka päivä? Miksi se myöhään valvominen vie aina voiton aikaisilta aamuilta? Voisiko joku tulla laittamaan kaikki elektroniikka laitteeni toimintokyvyttömiksi kello yhdeksän jälkeen ja laittamaan jääkaappiini lukituksen 20:00-06:00 väliseksi ajaksi, jotta oppisin elämään kuten aamuihmiset.

fullsizerender

Tänään heräsin vähän jälkeen kello kymmenen “jo”! Loppuviikon haasteeksi laitan aikaisten aamujen tavoittelun.

 

TAVOITTEENANI: SÄÄNNÖLLINEN LIIKUNTA

015a105d05efef3618f3cb83e2b4ebe402bdcfc35f

Treeniä se vaatii jos tahtoo kuntoon päästä kesäksi, tai saavuttaa omia tavoitteitaan. Itse olen mestari luomaan pääni sisällä laajoja strategioita, joidenka avulla saavutan (tai paremminkin saavuttaisin), ne haluamani parannusehdotukset omassa ulkokuoressani.

Jokaisellahan meistä on aina joku kohta kehossaan (painosta, iästä tai sukupuolesta riippumatta) jota tahtoisi jollain tapaa muokata enemmän mieleisekseen. Itse tahtoisin muokata pysyvyyttä treeneihini ja sitä kautta tuloksia kehoon, sekä mieleen. Tahtoisin siis saavuttaa jonkinlaista säännöllisyyttä ja muokata liikunnasta säännöllisen elämäntavan.

019fb915b3b45c1ec7d2152d5fffd6518e320a1a74

Olen aina ollut urheilullinen ja liikkunut monipuolisesti, mutta treenaamisestani on aina puuttunut rytmillisyys, jonka kautta luodaan pysyviä asioita osaksi omaan elämään. Käytännössä tämä rytmin puute siis tarkoittaa kohdallani seuraavaa: pari viikkoa säännöllistä treeniä, viikko tai kaksi taukoa, viikko tai pari taas treeniä ja sitten taas palautellaan viikkotolkulla. Johan sen järkikin sanoo, että tuossa kaavassa ei ole mitään järkeä. Epäsäännöllisen säännöllisellä ei saavuteta yhtäkään tavoitetta. Treeni pyörii oravanpyörää niin salilla kun juoksupolullakin, kehitystä ei tapahdu ja mikään ei motivoi. Samojen juttujen toistuvasta hieromisesta ei myöskään muodostu elämäntapaa, eikä treenaaminen vaikuta pysyvästi henkiseenkään hyvinvointiin. Mikä avuksi?

01dcab34f83c2c4370dcfe90f2765eecbdb43369d4

Tiedostan siis omat ongelmakohtani treenaamisessa ja tätä kautta olen luonut strategian kohti terveellisempiä elämäntapoja. Tapoja jotka tulisivat elämääni jäädäkseen. Jäisivät ja sitä kautta jalostuisivat. Jalostuisivat tuottaen uusia perspektiivejä elämääni. Elämääni, jonka elän vain kerran ja sen miten sen elän on se kohta, johon pystyn omilla valinnoillani vaikuttamaan.

Tavoitteenani on säännöllisyys eli treenin määrän vakioituminen tavaksi ja sen kautta oman kehon muokkaus mieleisemmäksi. Aikaisemmin ajattelumaailmani on kulminoitunut pelkkään kehonkuvalliseen muutokseen; muutos tarvitsee pitkäjänteisyyttä. Kova työ palkitaan, jos työ on tehty oikein. Pyrin siis fokusoitumaan tekemiseen, sen laatuun ja määrään. Motivoin itseäni minulle räätälöityä harjoitussuunnitelmaa noudattamalla: ohjeita seuraamalla syntyy onnistumisia! Olen aika varma että mitä pidemmälle mennään ja mitä enemmän saan rakseja vedettyä tehtyjen treenimerkintöjen päälle, sitä varmemmin liikunnasta alkaa muodostumaan rutiini arkeeni, tapa jota ilman en voi elää.

01a5e655078940fc8ab248b76b0bf593a9778e4df6

Tekemisen fiilistä!

MINÄ OPISKELIJANA

0105054a2852223c3b1a155555e7151d4d17380172Olisi pitänyt ostaa kalenteri kokoa A4 ja noudattaa “to do” -listaa. Aikarajatkaan ei riitä, kaikkialla lukee DL (deadline). Hiukset putoo päästä, tekstiä ei synny ja kansantalous on hepreaa. En taida valmistu koskaan. Haluisin oppia, mutta en opi, vai opinko sittenkin? Mikä musta edes tulee isona?

Aikarajat paukkuu ja määräaikaa tehtävän suorittamiselle on enää vain muutama tunti jäljellä. Tuska, epätoivo ja turhautuminen valtaa ajatusmaailmani. Ne kuuluisat “deadlinet” täyttää koko kalenterini! Aika on priorisoitava. Vai? Olisiko syytä tehdä parempi aikataulutussuunnitelma, katsoo peiliin ja syyttää vaikka ihan vaan itseään?

Olen suorittajaluonne ja tykkään paineen alla työskentelystä, niin koulussa kuin töissäkin. Varmaan myös siksi ajan itseni usein tilanteeseen, jossa herään tekemään asioita sillä kuuluisalla “viimeisellä hetkellä”. Eihän se fiksua ole, tiedetään. Elämä olisi varmaan stressittömämpää ja omalla tavallaan jouhevampaa kun tekisi kaiken niin kuin ns. kuuluisi (kadehdin teitä jotka tuon täsmällisyyden taidon omaatte).

Oli miten oli. Näin pääsi taas käymään. Liikaa päällekkäisiä kursseja, liikaa deadline:i ja liikaa kaikkea muuta mielekkäämpää tekemistä. Efekti nimeltä: lumipallo on taas täällä. Pyörien ja vierien se on jälleen kasvattanut kokoaan ja sotkenut mun kalenterin kaikki kirjoitusruudut. Kuulostaako tutulta?

016933c7829c0d3647b500a9abcc8bbf7a01ebb74f

Näiden tilanteiden pelastajana toimii yleensä mun oman luonteen kaksi taistelija piirrettä: päättäväisyys ja sinnikkyys. Mottona vanha kunnon: “mennään läpi vaikka harmaan kiven”. Eli suoriudutaan kaikesta ja kaikesta huolimatta, mieluiten kunnialla. Syy turhaan ahdinkoon, stressiin ja paineisiin löytyy yleensä läheltä; “peilikuvassa kuultaa vastauksesi”.

Joka jaksonvaihdos on uusi alku, joka meinaa itseni kohdalla ensi viikon maanantaita. Olen taas jutellut oman peilikuvani kanssa ja ollaan tehty runsaasti hienoja suunnitelmia. Ollaan vähennetty taipuvaisuuttani yltäkylläisyyteen, karsimalla muutama kurssi suoritusjonosta, jotta kevät voisi olla muutakin kuin hikipisaroita otsalla. Peilikuvani kysyi multa: “etkö vois olla armollisempi itelles ja hyväksyy vähemmänkin suorittamisen?  Koita vaikka joogaa välillä.” Päätettiin siis peilikuvani kanssa löysää vähän tahtia ja fokusoitua hyvinvoinnin kautta tekemiseen; maanantaina se taas alkaa! Every day it’s a new beginning!

fullsizerender_10

Munarikasta viikonloppua! Se on lähtölaukaus pääsiäiseen käsillä ja kovaa vauhtia kohti yöttömiä öitä mennään!

 

 

 

 

KUUBAN HAVANNA

01b1aff26551f738ef32a70802280649f943c1b383Ränsistyneitä rakennuksia, latinalaisia rytmejä, vanhoja jenkkirautoja, luovaa taidetta, käsitöitä, rommia ja sikareita. Niitä ja monia muita asioita oli Kuuban Havanna.

Kuuban pääkaupunki Havanna, jonka vanhakaupunki on Unescon maailmanperintökohde, on ehdottomasti kokemisen arvoinen matkakohde. Matka Kuubaan on kuin hyppäisi aikakoneella vuosikymmenten taakse, milloin teknologian kehityksen tuomista helpotuksista ei ollut vielä tietoakaan. Kuuban katukuvissa näkee vanhojen jenkkirautojen hehkua kaikissa uskomattomissa väreissään, aina haalean vaaleanpunaisesta, neon vihreään ja kaikkea siltä väliltä. On lähes rikollisen tuntuista nähdä Kuubassa nykyajan autoja, jotka ajoittain olemassaolollaan muistuttavat kaksituhattaluvun todellisuudesta; Pidän ennemmin fokukseni värikkäissä jenkkiautoissa, hevoskärryissä sekä kolmipyöräsissä munatakseissa. Havanna on kaikessa ränsistyneisyydessään kaunis ja eläväinen kaupunki.

01444ecf443cce179d99b75b1838d01ae1c7d249420130c1b98097416f2df48e451acb840944d0fd065601fdb45f96f5f54883284590abc1587db2bbe189d9

ENNEN MATKAA (ns. hyvä tietää osio)

Tärkeimpänä muistutuksena ennen Kuuban matkaa on turistikortin hankkiminen. Tuo kortti on hankittavissa Kuuban suurlähetystöstä tai vaihtoehtoisesti lentokentältä ja se kannattaa hankkia hyvissä ajoin, koska käsittelyajat saattavat olla pitkät. Turistikorttia tarvitset lentokentällä Kuuban päässä, jossa virkailija sen tarkistaa.

Valuutta-asioista on myös hyvä olla perillä ennen kohteeseen lähtemistä. Vaikka elämmekin vuotta 2018 ja rahan saamisen kuvittelisi olevan helppoa missä tahansa päin maailmaa, mutta näin ei kumminkaan ole. Kuubassa muovin vinguttaminen ei juurikaan onnistu muualla kuin hotelleissa, joten varaa käteistä rahaa matkaan sen verran kuin sitä tarvitset. Rahanvaihto tapahtuu Kuubassa ja täkäläisiä pesoja on turha etsiskellä Suomen valuutanvaihtopisteiltä, koska niitä ei ole. Kuuban peson vienti maasta on kiellettyä, joten valuutta vaihtuu kätevästi hotelleilla ja lentokentällä. Euro on vaihtovaluutoista edullisimmasta päästä, toisin kuin esimerkiksi dollari.  Turistit käyttävät turisteille suunnattua pesoa (CUC) ja paikalliset paikallisille; “rikas” turisti maksaa isomman rahan (ja näinhän sen kuuluukin mennä). Voit ajatella omaa riihikuivatukkoasi merkkilompakkosi kätköissä valtavana omaisuutena paikallisen silmissä, koska paikallinen tienaa Kuubassa jotakuinkin euron verran päivässä, jos sitäkään. Voit siis ajatella tippikulttuurin todellisena hyveenä paikan päällä ja muistaa, että pienikin raha on iso raha Kuubassa, älä siis poistu ravintolasta jättämättä pientä kiitosta pöydälle.

Kylmästä Suomesta matkaavalle reissaajalle Kuubasta matkakohteena tulee välittömästi mieleen polttava kuumuus ja hulmuavat hellemekot. Näin ei kumminkaan aina ole, joten pakkaa mukaan lämmintä vaatetta! Yöllä, sekä pilvisinä ja tuulisina päivinä alkuvuodesta voi tulla ikävä neuletakkia, kun istuu Chervoletin avomallin takapenkillä purukalusto täristen “nauttien” Karibianmeren maisemista.

Kohde ei myöskään ole siunattu laajalla valikoimalla supermarketteja, joten valmistaudu kohtaamaan erittäin askeettinen valikoima elintarvikkeita ja unohtamaan turha kranttuilu lomasi ajaksi. Itse pakkasin reissuun mukaan omia eväitä, joista oli hyötyä pitkillä kaupunkireissuilla ja pikkunälän yllättäessä. Kaupungilta löytyy toki myös paljon ravintoloita, mutta älä odota saavasi kulinaristisia makuelämyksiä, joita olet ehkä tottunut aikaisemmin saamaan; Kuuban köyhät olosuhteet asettaa omat raaminsa myös ravintolabisnekselle. Herkkävatsaisille suosittelen maitohappobakteereja, koska turistiripulivaara kohteessa on korkea kovemmankin vastustuskyvyn omaamalle. Kannattaa siis vähän katsella mitä popsii suuhunsa ja kuinka likasilla käsillä. Jos itse lähtisin Havannaan uudestaan, pakkaisin käsidesin lisäksi myös pienen purkin käsisaippuaa kaupungille mukaan, koska yleisien vessojen saippuatötsät on suurimmaksi osaksi vain rekvisiittaa ja vessapaperikin annostellaan käteesi vessahenkilökunnan toimesta.

Lisäksi! Jos matkalaukkuusi jää ylimääräistä tilaa ja vaatekaappisi pursuaa käyttämättömiä vaatteita, harkitse niiden pakkaamista mukaan ja lahjoita ne jollekin joka niitä oikeasti tarvitsee. Hymy jonka saat vastineeksi hyvästä teostasi, on enemmän kuin mikään raha minkä olisit vaatteillasi kierrätyksen kautta ansainnut.

Sosiaalisen median voit myös unohtaa hetkeksi, koska wifi ei kuulu paikallisiin herkkuihin lähes missään ja jos jossain niin hotellilla, mutta valokuitunopeudesta saat vain haaveilla. Kannattaa varmuuden vuoksi myös ottaa pistorasioihin tarkoitettu adapteri mukaan, koska pistorasioiden mallit vaihtelevat. Joissain hotelleissa mennään samalla kuin Suomessa, mutta toisissa saattaa olla eri. Adapterin hankinta paikan päällä on lähes mahdoton tehtävä, joten hoida homma Suomessa. Lisäksi jos havittelet aitoa kuubalaista jättisikaria tuliaisiksi, ota selvää merkeistä jo kotona. Sikareilla tehdään jos jonkin näköistä huijaribisnestä ja pimeitä kauppoja hölmöjen turistien (esim. minä) kustannuksella.

OMA PALA KUUBAA

01f39f7aaa9c091d825a42929965ba9f82522ea8db

Saavuimme Kuubaan pitkän lentomatkan jälkeen myöhään illalla. Bussimatka lentokentältä hotellille oli muutaman katulampun valaisema, eikä Kuubasta oikein saanut vielä mitään ensipuraisua. Hotelli sijaitsi Miramarin kaupunginosassa, josta vanhaan kaupunkiin oli noin puolen tunnin bussimatka.

Ekana päivänä napattiin hop on hop off -bussi hotellin edestä ja lähdettiin katselemaan miltä Kuuba näyttää päivänvalossa. Bussi kierteli karuja kortteleita ympäri ja suuntasi keulansa kohti Malecon -rantatietä, josta avautui huikeat merinäköalat. Korkeat aallot löivät raivokkaasti autotiessä kiinni olevaan kiviseinämään, joka aaltojen törmäyksen voimasta heitti runsaasti vettä autotiellä ajaneiden autojen päälle (saatiin mekin suihku). Kahdeksan kilometrin pituinen Malecon -katu päättyi vanhan kaupungin alueelle ja hyppäsimme bussista ulos kohti Havannan seikkailuja.

010aa99512a53b33de233b0968c8028764d1a275ac0170cf716ce617aa1c4e410a4e518f0f1ccd194f9201ffa47a132279152df0bd1c7e3a700804bb205ebe019ad00289e35969eb76f6036badc15606ef13611601fe8e27f7ff2c74fde7cb81d9ae9ffdfef76ef00a013c4d59327f5b47ed984e3732508e9d6ee6bc6428016ab4e39885c46b5b0335f0e1b4cbec808b07f28e01dcc66df45d7bd18dfa1cbed4930a8606ea3b78e7

Eka päivä meni katukuvaa ihmetellessä, sekä ihaillessa paikallisten tekemiä matkamuistoesineitä turisteille suunnatuissa pienissä putiikeissa. Kello oli hädin tuskin kahtatoista päivällä kun melkein joka kadunkulmasta pystyi bongaamaan bändin, joka soitti salsan rytmejä. Yhdessäkin kuppilassa monihenkinen yhtye soitti latinalaisia rytmejä ihmisten kuunnellessa ja tanssiessa salsan askelia. Meno oli siis jotain aivan toista kuin mihin perus “naama näkkärillä” -suomalainen oli katuja tallaillessaan tottunut näkemään: tanssijalan vipatus ei vaatinut perjantain rohkaisuryyppyjä vipattaakseen kohti toimintaa.

Loppupäivästä auringonlaskun aikaan saatiin tingattua hyvään hintaan itsellemme kaupunkiajelu vanhalla pinkiksi (ja nimenomaan pinkiksi!) maalatulla avoautolla. Värejä, sekä malleja oli mistä valita ja hinnatkin olivat suotuisia kun osasi hieman tingata. Vanhojen autojen kyydissä istuminen on asia, jota ei pidä jättää toteuttamatta jos Havannaan asti itsensä lennättää. Kaupungissa kannattaa myös käydä päiväkahvilla (tai kaljalla) jollain rakennuksien ihastuttavista kattoterasseista. Huurteista Crystallia (paikallinen Corona) nauttiessa on ihana seurata kaupungin värikästä eloa.

0139cfb141b2c0efa8e8691479adcc44ff724d8fb001819200d90b58fdf7832e4fdf46e652522c3f7e6c

Tokana päivänä teimme jälleen reissun vanhaan kaupunkiin kuvailemaan värikkääksi maalattuja rakennuksia, sekä valtavia vanhoja rakennuksia. Kävimme myös kuokkimassa aivan keskustan sydämessä sijaitsevassa hotelli Iberostarissa, jonka kattouima-allas/baari -tilat tarjosivat mielettömät näköalat vanhaan kaupunkiin. Hotelli on myös käsittääkseni Havannan ainoita viiden tähden saaneita majoituspaikkoja, joten sen on oltava loisto tärppi asumiselle jos kukkaron nyörit vaan antavat periksi. Hotelleista puheen ollen kannattaa myös käydä vilkaisemassa ennen vallankumousta rakennettu Hotel Nacional, joka on yksi Havannan nähtävyyksistäkin.

01e8c8f74cbbe60b1eaca81e9e8d0117954e46f50b013edebe01a064562d97080b2885bef7c5dc3df81401a933c1c3deb7331697a5d587bf478ce52020109a

Tokan päivän iltana lähdimme lyhyen taksimatkan päähän seuraamaan paikallisten tapaa viettää iltaa. Paikka oli Casa de Musica, jossa esiintyy iltaisin paikallisia bändejä. Paikka on ehdottomasti kokemisen arvoinen! Mieletöntä latinalaista musiikkia livenä ja kaiken ikäisiä ihmisiä tanssimassa lavan edessä. Tässä kohtaa täsmennän sen mitä meinaan tanssimisella Kuubassa: siinä missä suomalainen luulee tanssivansa siirtämällä vuorotellen vasenta ja oikeaa jalkaa toisen viereen, kuubalainen laittaa koko vartalonsa peliin iästä ja koosta riippumatta. Rytmi on todellakin veressä ja sen näyttämistä ei häpeillä. Toisin kuin konservatiivinen hieman estyneisyydestä kärsivä länkkäri; täällä säkin voit toteuttaa omat kuumimmatkin salsafantasiasi! Ja itseasiassa paikallisia salsatunteja suositellaankin kokeiltaviksi.

019128389a96b25e48415f8fbf59ece3558026eb220185585884edf62d4ae01bb8f1497c9cee81205e4f

Kolmas päivä oli pyhitetty rantapäivä. Moni Kuuban reissua pohtiva varmaan ajattelee karttaa katsoessaan, että merenrannallahan tuo on, joten rannalle pääsee muutamassa minuutissa. Vaan ei. Lähimmälle uintikelpoiselle hiekkarannalle oli hotelliltamme vajaa tunnin matka. Matka taittui tietysti rennosti vanhalla jenkillä (milläs muullakaan!?) ja maksoi 30CUC per. suunta. Ranta oli ehtaa Karibianmeren laatua, eli valkoista hiekkaa ja turkoosia vettä. Ah. Rannalla oli vuokrattavissa aurinkotuoleja kohtuulliseen hintaan, sekä juomista myytiin tuoleille tuotuna (ei huono). Lisäksi rantaa kiersi lukuisia bändejä soittimiensa kanssa tarjoamassa omia esityksiään auringonpalvojille. Et siis voi rannallakaan ollessa erehtyä olevasi Kuubassa. Guantanamera soi ja salsa svengaa hiekkapohjallakin. Rannan huonoja puolia oli yleisten wc-tilojen olemattomuus, sekä luonnon vaarat: meidän tapauksessa meduusat. Nuo portugalilaisiksi sotalaivoiksi nimetyt siniset ällö-löllötykset voivat olla ihmisellekin vaarallisia, joten kehotan katsomaan tarkasti mihin veteen sitä päästää itsensä tai esim. lapsensa polskimaan. Meressä elää paljon itsepuolustuksen mestareita eli vaarallisia petopolyyppieläimiä, sekä kaloja, joista ei ole varoituksen varoitusta rannalla.

019ced4392ebecc558ea1789d4ecb7a15ff6d298c40126c4a32436e3c7cd1e5f316fc01a6225372952c20191ce37d22fbfe8b3201300e6426d69be77f1d088019e4722f1a586e8a2ea4d4e8cd95cf5d9eb58b1e501307358b72815627157fc010f5a26d669f3ab9ba801d7acbf6cba4a4a108e6a2f3d264018228049b71b

Neljäntenä päivänä kävimme kokemassa Trip Advisorista bongaamamme Fabrica de Arte Cubano -paikan, josta oli kirjoitettu älyttömästi hyviä kokemuksia. Paikkaa oli kuvailtu hipstereiden taidelabyrintiksi, jonka monimuotoisuus selviää vain kokemalla paikka itse. Näin tosiaan oli. Paikka sijaitsee lyhyen taximatkan päässä Havannan vanhasta kaupungista ja on rakennettu vanhan voimalaitoksen tiloihin. Paikka on valtava ja monessa kerroksessa. Ovet taiteiden maailmaan aukeavat ilta kahdeksalta ja paikan edustalle muodostuu jono jo hyvissä ajoin ennen sitä. Paikka on siis hyvin suosittu. Sisäänpääsy maksaa 2,5 rahaa ja loput ostoksistasi kuten juomat kirjoitetaan ovella jaettuun korttiin ylös, jonka sisältö maksetaan lähtiessä paikasta. Fabrica de Arte Cubano on täynnä toinen toistaan eeppisempää ja puhuttelevampaa taidetta, sekä erilaisia tiloja. Eri tiloissa järjestetään illan aikana eri genreihin pohjautuvia musiikkiesityksiä, jotka mahdollistavat kuulemaan monia eri tyylejä saman illan aikana. Yhdessä kerroksessa pauhaa rock, toisessa kuoro tulkitsee herkästi Ave Maryaa ja kolmannessa tiputellaan todella angstista rageräppiä. Ulkoilmaterasseilla voi nauttia kanssaihmisten seurasta ja taustalla soivasta musiikista, sekä drinkeistä kuten: paikallisesta rommikolasta eli Cuban Librestä. Paikka on musiikin, taiteen ja yöelämän nerokas yhdistelmä ja saa jokaisen oman elämän hipsterin kuoriutumaan. Suosittelen isosti.

Tulipahan ladattua tekstiä, mutta olipahan kokemuskin. Pahoittelut latauksen aikataulun venymisestä. Sain tältä reissulta nimittäin tuliaisena jonkun todella ärhäkän kuumeviruksen, josta toipuminen on prosessina edelleen. Tosin olo on nyt jo inhimillinen ja siedettävä eli voiton puolella ilmeisesti ollaan.

Jos Kuubaan vielä joku päivä takaisin lähden niin lähden yhdistelmämatkalle. Matkalle jossa yhdistyy vanha Havanna, jokin muu osa Kuubaa, sekä Varaderon upea rantaviiva. Havanna on kaupunki johon suosittelen lähtemään maksimissaan viikoksi ja sekin olisi omaan makuuni liian pitkä aika kyseiselle kaupungille. Kuuba on nähtävää ja koettavaa täynnä.

0100057ced16d0f88bc6e98792c2bce7680a22c2c7016cc61555430ec7179d3bee8eae5381d0d191a97a019fe56612007cdc8825f52a927aea51af6f53810d01edcf4da751343a2a54ebb667d3a411eccd2170bc01f96501e110de519f1652f75a2781fc15bc353010

Viva la vida! -N

 

HOME SWEET HOME

01adaeb9f152d5e6e6481c38bbef4efbf2e44f04d401c3d400e3d67c9632d82a1b56f5bb819aeb554ed001719561804c1face7df0e02d2ced02519f1be4192

The place to be. Turvallisuus, rauha, lämpö ja kodikkuus. Käsitteitä jotka kuvaa oman kotini neljän seinän sisällä olevaa atmosfääriä.

 

Noiden ihanien seinien sisälle kätkeytyy myös paljon laajempi osa musta, jolla viittaan nyt mun luovaan ja harrasteelliseen puoleen. Toiminnallista energiaa riittää kun lähdetään miettimään mun ja sisustamisen suhdetta käytännön toteutuksina. Oon siis aina ollut aikamoinen sisustusfriikki, joka tykkää suunnitella ja järjestää aina jotain uutta (oli kyseessä maustepurkkien uudelleen järjestely hyllyyn tai kokonaisvaltaisempi lattiasta kattoon kalustaminen). Pikkutyttönä (alle 10 wee) sisustusvimmani lähti liikkeelle ensiksi muumitalon- ja myöhemmin barbie-talon vastaavana sisustussuunnittelijana toimimisesta 90-luvun ihmeellisessä maailmassa. Itseäni miellyttävä pikkutarkka lopputulos on siis lapsesta asti ollut luovan tekemiseni A ja O.

Kotiin siis kätkeytyy paljon muutakin kuin vain lattiaa, kattoa ja kalusteita. Kivassa ja kodikkaassa kodissa on kiva viettää aikaa ja toteuttaa omia kiinnostuksen kohteita, sekä omalla kohdallani tämän hetken tärkeimpiin kuuluvaa elämänosiota eli opiskelua. Suurin osa opiskelustani tapahtuu näiden seinien sisällä, koska olen todennut sen tehokkaimmaksi. Jotkut tykkää lähteä kahviloihin opiskelee ns. karkuun kaikkia kodin oheishäiriötekijöitä. Itse koen kumminkin kohtaavani enemmän noita ko. tekijöitä siellä ollessani, joten koti on se paras paikka tämän asiankin toteuttamiseen.

“Sisustusfriikkeys” on ehkä se kaikista oleellisin osa mua, kotona touhuamisen saralla. Siinä missä uusien (ja vanhojen) mööpeleiden asettelu ja siirtely kuvailee mun luovaa “suunnittelija” -puolta, niin pianon soitto-, piirtäminen- (joka on viime vuosina ollut jostain syystä aika vähäistä) ja kirjoittaminen kuvailee sitä boheemia taiteilijasielun toimintaa.

Ruuanlaitto, pukeutuminen (muoti, tyyli, trendit!) ja meikkaus lokeroituu enemmän sinne rutiiniharrasteiden puolelle, jotka miellän välillä myös pakkopulla kategoriaan. Tosin kiireetön ja suunnitelmallinen ruuanlaitto/leipominen muille kun (vain) itselle on viihdyttävyydeltään melko 5/5 puuhaa! Pukeutumisesta vois saada enemmän kiksejä jos omistaisi jonkun valtavan hienon vaatehuoneen, jonka kaikki vaatteet voisi ripustaa henkareille nätisti värikoodeittain, ahh (on muuten unelma, jonka meinaan toteuttaa).

Toteutuksista seuraavana olisi kummiskin muutto pois mun ihanasta Helsingin keskustan kämpästä. Tää kämppä on järjestyksessään seitsemäs missä oon asunut, jos lapsuusajan asuntoja ei lasketa mukaan. Tästä seuraavana olisikin vuorossa sitten luukku numero kasi. Kääk! Jännää. Tää toistaiseksi nykyisen kämppäni ja mun suhde on ollut pisin koko asuntohistoriani aikana ja siitä luopuminen on jokseenkin haikean vaikeaa. Täällä mä varmaan porskuttaisin menemään vielä monia vuosia jos vuokrasuhteeni määritelmä olisi: ikuisesti voimassa oleva ja siviilisäädyltäni olisin sinkku. Näin ei kumminkaan ole, joten on tullut aika kirjoittaa piste luukulle numero seitsemän ja otsikoida tuleva lucky number 8.

01d06f85e1870a9029adccc3709bf3737b4749bae6012401cd1ec2d7b77dfcfca380a44ed8f7de9a3906

Banaanilaatikoiden kerääminen on alkanut! Joku fiksu on myös määritellyt ohjeen jonka mukaan laatikoita tulisi olla hamstrattuna (tai ihan vaan hankittuna) oman kämpän neliöiden verran. (Tämänhetkinen banaanilaatikoiden saldo 6/43.) Lönnrotinkatu kiittää ja kuittaa -N 

 

 

 

DUBAI

018a86df369989a0f99664aeaebe73e57a588ce177

30.12 lauantai iltana löysin itseni ja matkalaukkuni jälleen lentokentältä. Tällä kerralla matkan suuntana oli pikainen visiitti Dubaihin uuden vuoden rientoihin.
Olin jo pitkään haaveillut, että haluaisin nähdä tuon eksklusiivisuuksista pursuilevan kaupungin ja sen pilvenpiirtäjät. Olin mielessäni kuvitellut Dubain ökykaupungiksi mistä löytyisi kaikki maanpäällinen hienous ja glamour: vähän kuin kyseessä olisi aikuisille suunnattu Disney Land. Mielen tuottamat kuvitelmat ja totuus vastasivat melkolailla toisiansa, vaikka vilkaukseni Dubaihin olikin pikaisimmasta päästä. Ehdin tehokkaan ajankäyttömme ansiosta muodostamaan siitä myös oman alustavan mielipiteeni: Dubai on suuruudenhullu paikka. Upeita pilvenpiirtäjiä vierivieressä (joita sikiää jatkuvasti lisää kuin sieniä sateella), tekosaaria (ja niiden päälle rakennettuja hulppeita seitsemän tähden hotelleja), ostoskeskus (joka on samalla elämyskeskus akvaarioineen, suihkulähde esityksineen ja luisteluratoineen) ja lähes kaikkea mitä ihminen voi mielikuvituksissansa keksiä. Mielikuvitusta tai ei, Dubai tekee varmasti omanlaisensa vaikutuksen jokaiseen matkailijaansa. Olen itse enemmän aitojen ”vanhojen kaupunkien” ystävä ja pidän niiden lämpimästä tunnelmasta sellaisenaan, ilman nykyajan hienouksia. Siksi itse valikoisinkin lomakohteekseni paikan, joka kätkee sisällensä sitä luonnon omaa ”aitoa” hehkua mitä ihailla. Tämä ei kumminkaan tarkoita etteikö Dubaissa olisi hehkua. Päinvastoin! Dubai on osoitus siitä mitä kaikkea uskomatonta ihminen pystyy ympäristöönsä (entinen autiomaa) rakentamaan. Mielestäni Dubai on paikka mikä pitää nähdä ja kokea ainakin kerran elämässään.

01d30fdea20b155e4a84ccc1f4089c5ff85bce53a8019e0ada116f73e7e7bc18d4e386ba00d35ddef05601258308272622f0e1d7c29b070ac19bb3cd40789701d37166af0a3a6cd2879c978ecfc87940a14cf86b0187a5279457a20f478fb7d3acaf939f29cb4e163a

Dubai on shoppailian ja rahankuluttajan paratiisi: Himoshoppailioille Dubai Mal on vastaus kaikkiin haaveisiin, ainakin silloin jos omaa rajattoman luottokortin rajattomalla maksuajalla. Opiskelijalle (esim. mulle), suosittelen luottokortin jäädyttämistä. Ylipäätänsä Dubai ei ole budjettimatkailijoita varten: parhaimman kokemuksen kaupungista saa irti rahalla ja vastinetta sille on tarjolla lähes rajattomasti.

Välimatkat Dubaissa on pitkiä, joten varaudu kulkemaan taksilla (paljon) jos tahdot nähdä ja kokea erilaisia asioita reissusi aikana. Taksilla matkustaminen Dubaissa on edullista ja siitä syystä suosittelenkin avartamaan katsetta kauemmaksi omasta hotellista. Dubai on täynnä nähtävää.

01a779c30bbf7a96e2486266968a6de673850687870199132cc89c65ab3bf8954962886966684e36ed0e01689e19d11839b108cde8b14491bf51702b206f1001aa7b8bca723cc43b3a4c588fd1c2427dc23394ee0132f3104e2bdc1c833bc0af05087422793ef16ca601638113cf3e64194e22e9dfcdfc93d12f6b36fb08


 Uusivuosi Dubain tyyliin

 

01e6592c4b6e5156abd301b3a10cab7e8c4d5b7b8301db08005a108e4a364b4734d9bd6ae7a2d06a2a88

Jos suunnittelet uuden vuoden viettoa Dubaissa niin varaudu kävelemään matkasi keskustan ympäristössä. Taksit eivät nimittäin kulje enää tietyn ajan jälkeen ja kadut täyttyvät ihmismassoista.

Kävelyhommiksi meni meidänkin ilta. Askelia mittariin tuli kerrytettyä vuoden viimeisen päivän kunniaksi reippaat 20 000. Lyhyen visitointimme vuoksi aika oli käytettävä tehokkaasti, joten lähdimme aikaisemmin päivällä käymään Jumeirahin rannalla bongaamassa Dubain maamerkiksikin kutsutun Bur Al Arab -hotellin. Olisimme halunneet myös jotenkin päästä näkemään palmun muotoon rakennetut tekosaaret, mutta sen toteuttaminen olisi vaatinut ylilennon suihkukoneella, jonka summa olisi ollut jotain 800 euron pintaan. Suunnitelma jäi siis toteuttamatta.

Rannalta taksin saaminen Dubai Malille oli hillitön onnenpotku kohdallamme. Liikenne oli jo kello neljän aikaan iltapäivästä ruuhkaantunut kaupunkiin päin mentäessä uudenvuoden juhlijoiden vuoksi. Tästä syystä explooraus kaupungilla nähtävyyksien perässä ei välttämättä ole se fiksuin vaihtoehto uutenavuotena. Jos siis himoitset vuoden vaihteen näkemistä kaupungissa tai rannalla: varaudu viettämään yö tähtitaivaan alla tai tee taktisesti ja varaa hotelli keskustan sykkeestä, josta voit ihailla juhlallisuuksia ikkunasta (tai jopa parvekkeelta) käsin.

Aikaisempien vuosien näyttävät ilotulitukset maailman korkeimmasta rakennuksesta: Burj Khalifasta oli peruttu tänä vuonna turvallisuussyistä; kertomuksien mukaan uudenvuoden räiskinnästä johtuen syttyi tulipalo, joka poltti kokonaisen hotellin. Rakettishowta odottamaan keräytyneet ihmiset joutuivat tänä vuonna siis tyytymään valoshow’hun joka tosin oli Dubaille ominaiseen tyyliin upea. Ilotulitusten suurena fanina oli tietysti pieni pettymys kun ei nähnyt tuota maailman suurimpiin lukeutuvaa showta, mutta onneksi hotellilla järjestetyt uuden vuoden juhlallisuudet kompensoivat hauskuudellaan nuo näkemättä jääneet raketit. Kuivinsuinkaan ei tarvinnut vuotta vaihtaa, koska hotellilla alkoholin anniskelu oli sallittua. Tämäkin tosin kannattaa tarkistaa, koska hotellikohtaisia poikkeuksia on ja jos halajaa vaihtaa vuotensa hotellin seinien ulkopuolella voi kulttuuritekijöiden vuoksi varautua matkaan vesipullolla.

016501adceb6150219d45a2ea11769d657f38b6ec3016d49246071191a626c2fc72431cb18f29d32368101d23c8eb567d6165ecc6db38dbea98def2e5facf6013a3919aae6ffd670ebfd363f28c055b8369aeb1901cd2027906838342c159bcd24ee363ece349f80ca01efd2f39900ed258df64aac64e948720262cc83ad

Paikallista kulttuuria kunnioittaen on myös erittäin suotavaa pukeutua asianmukaisesti: julkisilla paikoilla polvet peittoon ja povi piiloon. Suotavaa olisi peittää myös olkapäitä, varsinkin jos hameen helmasta vilkkuu suurin osa kinttujen pinta-alasta. Hotelleilla ja ranta-alueilla voi pukeutua oman etiketin mukaisesti.

Kaikista näistäkin etiketeistä huolimatta paikan päällä kyllä törmäsi hyvin niukasti pukeutuneisiin turisteihin. Tietämättömyyttä vaiko piittaamattomuutta, niin siitä en tiedä, mutta itse en halua lukeutua siihen matkustajakuntaan. Turistina koen velvollisuudekseni pelata “maassa maan tavalla” –  sääntöjen mukaisesti ja jos kuumuutta ei kestä peittävämmässä vaatetuksessa niin aina voi jäädä hotellin allasalueelle paistattelemaan kevyemmässä kerrastossa.

017672f5aab0cd32a8395328a09348a23c9d6d8d8f

 Hyvää uuttavuotta 2018! -N

Joulu vuosimallia 2017

0177367318afb635e32fe6d4be0409f755fc33215f

En muista koska viimeksi olisin ollut ihan oikealla joululomalla ja saanut nauttia joulusta näin paljon kuin tänä vuonna. Opintovapaani ansioista jouluni vuosimallia 2017 oli spesiaali monellakin tapaa. Viimeisen kymmenen vuoden aikana en ole viettänyt yhtäkään joulua täysin erossa työnteosta, eikä tämäkään vuosi täydellinen poikkeus ollut. Kävin nimittäin vielä aatonaattona puskemassa oman korteni kekoon työpaikallani (perinteitä kunnioittaen). Aikaisempina vuosina olen paahtanut joulun töissä erilaisten työvuororatkaisuiden siivittämänä. Kolmivuorotyö on kumminkin mahdollistanut joulunvieton pienissä määrin, koska pienellä kikkailulla työvuorojen väliin jäävää vapaa-aikaa saa ns. loihdittua pidemmäksi. On se kumminkin myönnettävä näin joulun suurena fanaatikkona, että vapaa joulu ilman työjuttujen jomotusta ohimoissa on se paras mahdollinen tapa kunnioittaa perinteitä ja rauhoittua jouluisen tunnelman äärellä oman perheensä kanssa.

0139efe1f1c3b48bdb6842af3dfc103e3b8f4a651201083cf646063963de8b70ee7cf1b603b9737759be

Jo perinteeksi muodostuneista tavoista poiketen olin perheeni luona kahdeksan tunnin sijasta kolme kokonaista päivää. Vedettiin siis tosiaankin pitkän kaavan mukaan kun kerrankin siihen oli siunautunut mahdollisuus. Ihanaa! Pääsin myös osallistumaan aatonaaton perinteiseen kinkun paistoon ja maistoonkin mukaan, vaikka en mikään suurin kinkun ystävä olekaan.

01a8d3329c941fc2027628a2ee10f1ef64a3b6c3f50145d979a7449c479711faf7cba2da3d8529db52c401ba794a8ebcaad03686d8fa9b9e450a9e80fecf44

Aattoaamu alkoi perinteisellä riisipuurolla, jonka jälkeen kävimme siskoni kanssa pienellä lenkillä merenrannalla. Sää oli ihanan raikas, aurinkoinen ja pirteä, vaikka valkeus puuttuikin. Sentään ei satanut vettä. Moni asia oli niin maagisella tavalla erilaista. Olimme päättäneet, että sivutamme kiireen ja pakonomaisen aikatauluttamisen tänä jouluna ja keskitymme nauttimaan hetkistä niiden ottamalla ajalla. Tästä päätöksestä johtuen myös joulumme toinen dinneri oli katettuna vasta lähempänä puoltayötä. Jouluruokaa oli muutenkin tänä vuonna varattu kaapit täyteen ja sillä tarjonnalla olisi varmasti ruokkinut suuremmankin kuin neljän hengen perheen. Tuota kolmena päivänä haarukoitua ruokakekoa sulatellaan puntit heiluen salilla nämä välipäivät ennen uuttavuotta, jonka jälkeen siirrytään takaisin opiskelijan arkeen.

01f4367bfbb0b03d00433f2c22809e1cdb0b639b83017825859ba5907f2df6db9601fec5c7589546013c01ba24ad448c01010fbcd4c383f8eac0e60af64f0e

❤ -N