MINÄ OPISKELIJANA

0105054a2852223c3b1a155555e7151d4d17380172Olisi pitänyt ostaa kalenteri kokoa A4 ja noudattaa “to do” -listaa. Aikarajatkaan ei riitä, kaikkialla lukee DL (deadline). Hiukset putoo päästä, tekstiä ei synny ja kansantalous on hepreaa. En taida valmistu koskaan. Haluisin oppia, mutta en opi, vai opinko sittenkin? Mikä musta edes tulee isona?

Aikarajat paukkuu ja määräaikaa tehtävän suorittamiselle on enää vain muutama tunti jäljellä. Tuska, epätoivo ja turhautuminen valtaa ajatusmaailmani. Ne kuuluisat “deadlinet” täyttää koko kalenterini! Aika on priorisoitava. Vai? Olisiko syytä tehdä parempi aikataulutussuunnitelma, katsoo peiliin ja syyttää vaikka ihan vaan itseään?

Olen suorittajaluonne ja tykkään paineen alla työskentelystä, niin koulussa kuin töissäkin. Varmaan myös siksi ajan itseni usein tilanteeseen, jossa herään tekemään asioita sillä kuuluisalla “viimeisellä hetkellä”. Eihän se fiksua ole, tiedetään. Elämä olisi varmaan stressittömämpää ja omalla tavallaan jouhevampaa kun tekisi kaiken niin kuin ns. kuuluisi (kadehdin teitä jotka tuon täsmällisyyden taidon omaatte).

Oli miten oli. Näin pääsi taas käymään. Liikaa päällekkäisiä kursseja, liikaa deadline:i ja liikaa kaikkea muuta mielekkäämpää tekemistä. Efekti nimeltä: lumipallo on taas täällä. Pyörien ja vierien se on jälleen kasvattanut kokoaan ja sotkenut mun kalenterin kaikki kirjoitusruudut. Kuulostaako tutulta?

016933c7829c0d3647b500a9abcc8bbf7a01ebb74f

Näiden tilanteiden pelastajana toimii yleensä mun oman luonteen kaksi taistelija piirrettä: päättäväisyys ja sinnikkyys. Mottona vanha kunnon: “mennään läpi vaikka harmaan kiven”. Eli suoriudutaan kaikesta ja kaikesta huolimatta, mieluiten kunnialla. Syy turhaan ahdinkoon, stressiin ja paineisiin löytyy yleensä läheltä; “peilikuvassa kuultaa vastauksesi”.

Joka jaksonvaihdos on uusi alku, joka meinaa itseni kohdalla ensi viikon maanantaita. Olen taas jutellut oman peilikuvani kanssa ja ollaan tehty runsaasti hienoja suunnitelmia. Ollaan vähennetty taipuvaisuuttani yltäkylläisyyteen, karsimalla muutama kurssi suoritusjonosta, jotta kevät voisi olla muutakin kuin hikipisaroita otsalla. Peilikuvani kysyi multa: “etkö vois olla armollisempi itelles ja hyväksyy vähemmänkin suorittamisen?  Koita vaikka joogaa välillä.” Päätettiin siis peilikuvani kanssa löysää vähän tahtia ja fokusoitua hyvinvoinnin kautta tekemiseen; maanantaina se taas alkaa! Every day it’s a new beginning!

fullsizerender_10

Munarikasta viikonloppua! Se on lähtölaukaus pääsiäiseen käsillä ja kovaa vauhtia kohti yöttömiä öitä mennään!

 

 

 

 

VIIME VUODEN VOIMALLA VUOTEEN 2018

IMG_7132

Jossain kohtaa elämässä alkaa se kohta, jossa aletaan pohtia omien valintojensa summaa. Usein tämän kohdan aloitteellinen pohdinta korostuu vuoden vaihteen tiimoilla, jossa lähdetään tavoittelemaan sitä uutta ja parempaa suuntaa elämällensä.

Niin kuin useat muut, niin myös minä, lukeudun tähän muutosten kerhoon. Yleensä oman elämäni muutoskohta kestää korkeintaan tammi- ja helmikuun ajan ja maaliskuussa on jo muut hommat mielessä.  Juna on siis totisesti palanut takaisin lähtöraiteelleen. Kaikesta tästä tiedostamisesta huolimatta mä jaksan joka ikinen vuos viedä sen junan takaisin kääntöraiteellensa ja lähtee ajaa niitä samoja muutosten reittejä pitkin.

Tänä vuonna vaan lähtökohtaisesti kaikki on jo valmiiksi aivan uudella pohjalla. Aloitin siis muutokseni jo viime vuoden puolella, jäämällä opintovapaalle pitkäaikaisesta kymmenen vuoden mittaisesta työputkestani, joka samalla oli myös pitkittynyt välivuoteni opinnoista. Töistä opintovapaalle jääminen on osoittautunut kohdallani yhdeksi elämäni parhaimmista päätöksistä ja muutoksen kannalta myös olennaisimmaksi.

Nyt kun oon päässyt kunnolla opintojen makuun niin aion jatkaa samalla radalla myös vuoden 2018 ajan. Tavoitteet opinnollisesti on siis täysin selvää kauraa, jonka eteen tehtävä duuni on kovaa ja armotonta omakohtaisesti. Jonain päivänähän sitä voisi vaikka ylpeänä heilutella sillä kaikella työllä saavutettua tutkintotodistusta? ( Vuoden sana: TREADENOMI )

Opintovapaani on myös mahdollistanut elämäni muiden osa-alueiden kunnossapidon. On ollut aikaa jakaa vapaa-aikaansa muullekin kuin työlle ja koulukirjoille: läheiset ihmissuhteet, sekä oma pää vaatii myös huomiota toimiakseen. Näin ei siis tosiaan ole aina ollut; koulun, työn ja olemattoman vapaa-ajan yhdistäminen näkyi kaikessa tekemisessäni niin henkisesti kuin fyysisestikin. NEVER AGAIN!

Nyt jälkeenpäin katsottuna mun elämä on palanut ruotuihinsa ja tunnen suurta onnellisuuden, sekä kiitollisuuden tunnetta. Oon tyytyväinen mun valintoihin ja osaan nauttia asioista ihan toisella tasolla kuin aikana jolloin testailin rajojani niiden synkemmällä puolella. Otetaan se kokemus nyt sitten vaikka opetuksena elämästä ja oman itsensä tuntemisesta. Läpi ton vaiheen rämpineenä voin keskittyy taas asioihin mitä arvostan kuten: terveys ja kokonaisvaltainen hyvinvointi. Aihepiiri jolla tosiaan on järisyttävän kova vaikutus elämänlaatuuni ja sitä kautta tasapainoiseen arkeen.

01cd74651ab3a4b3f57813809292d817047badd38e

Tänä vuonna mä aion ottaa kaiken ilon irti tästä elämästä. Ei synkistelyä, vaan: iloa, urheilua, matkustamista, opiskelua, tätä hetkeä ja parempaa huomista!

🙂

 

 

Joulu vuosimallia 2017

0177367318afb635e32fe6d4be0409f755fc33215f

En muista koska viimeksi olisin ollut ihan oikealla joululomalla ja saanut nauttia joulusta näin paljon kuin tänä vuonna. Opintovapaani ansioista jouluni vuosimallia 2017 oli spesiaali monellakin tapaa. Viimeisen kymmenen vuoden aikana en ole viettänyt yhtäkään joulua täysin erossa työnteosta, eikä tämäkään vuosi täydellinen poikkeus ollut. Kävin nimittäin vielä aatonaattona puskemassa oman korteni kekoon työpaikallani (perinteitä kunnioittaen). Aikaisempina vuosina olen paahtanut joulun töissä erilaisten työvuororatkaisuiden siivittämänä. Kolmivuorotyö on kumminkin mahdollistanut joulunvieton pienissä määrin, koska pienellä kikkailulla työvuorojen väliin jäävää vapaa-aikaa saa ns. loihdittua pidemmäksi. On se kumminkin myönnettävä näin joulun suurena fanaatikkona, että vapaa joulu ilman työjuttujen jomotusta ohimoissa on se paras mahdollinen tapa kunnioittaa perinteitä ja rauhoittua jouluisen tunnelman äärellä oman perheensä kanssa.

0139efe1f1c3b48bdb6842af3dfc103e3b8f4a651201083cf646063963de8b70ee7cf1b603b9737759be

Jo perinteeksi muodostuneista tavoista poiketen olin perheeni luona kahdeksan tunnin sijasta kolme kokonaista päivää. Vedettiin siis tosiaankin pitkän kaavan mukaan kun kerrankin siihen oli siunautunut mahdollisuus. Ihanaa! Pääsin myös osallistumaan aatonaaton perinteiseen kinkun paistoon ja maistoonkin mukaan, vaikka en mikään suurin kinkun ystävä olekaan.

01a8d3329c941fc2027628a2ee10f1ef64a3b6c3f50145d979a7449c479711faf7cba2da3d8529db52c401ba794a8ebcaad03686d8fa9b9e450a9e80fecf44

Aattoaamu alkoi perinteisellä riisipuurolla, jonka jälkeen kävimme siskoni kanssa pienellä lenkillä merenrannalla. Sää oli ihanan raikas, aurinkoinen ja pirteä, vaikka valkeus puuttuikin. Sentään ei satanut vettä. Moni asia oli niin maagisella tavalla erilaista. Olimme päättäneet, että sivutamme kiireen ja pakonomaisen aikatauluttamisen tänä jouluna ja keskitymme nauttimaan hetkistä niiden ottamalla ajalla. Tästä päätöksestä johtuen myös joulumme toinen dinneri oli katettuna vasta lähempänä puoltayötä. Jouluruokaa oli muutenkin tänä vuonna varattu kaapit täyteen ja sillä tarjonnalla olisi varmasti ruokkinut suuremmankin kuin neljän hengen perheen. Tuota kolmena päivänä haarukoitua ruokakekoa sulatellaan puntit heiluen salilla nämä välipäivät ennen uuttavuotta, jonka jälkeen siirrytään takaisin opiskelijan arkeen.

01f4367bfbb0b03d00433f2c22809e1cdb0b639b83017825859ba5907f2df6db9601fec5c7589546013c01ba24ad448c01010fbcd4c383f8eac0e60af64f0e

❤ -N