Olet ainutlaatuinen

 

fullsizerender_6

Ainutlaatuisena mielletään asioita ja kokemuksia, joilla ei ole korvaavaa kappaletta maailmassa. Asioilla ja kokemuksilla millä on ainutlaatuinen merkitys elämässäsi. Oletko koskaan pysähtynyt miettimään, että myös Sinä olet ainutlaatuinen. Sinua on vain yksi kappale tässä maailmassa ja sinun tapasi mieltää ja ajatella asioita ovat ainutlaatuisia.

Miten pystymme hallitsemaan mieltämme? Miten pystymme olemaan se: Paras versio itsestämme? Miten käsittelemme negatiivisia asioita, vai jätämmekö ne käsittelemättä? Miten voisimme saavuttaa henkisen tasapainon ja voida hyvin? Kuinka voisimme oppia uutta itsestämme, sekä kasvaa ja kehittyä ihmisenä.

Kävin kuuntelemassa hyvinvoinnin valmennusyhtiö True Hearts NLP Finlandin: Senior NLP-kouluttaja, NLP Master Trainer & Coach, Reetta Vanhasen valmennusta mielenhallinnasta ja tietoisen läsnäolon vaikutuksesta hyvinvointiin. Mielellämme on suuri vaikutus siihen miten koemme, kuulemme ja näemme asiat. Mielellä on vahva yhteys kehoomme ja NLP-tekniikan avulla voimme kasvattaa tietoisuuttamme ja oppia hallitsemaan tunteitamme, sekä käyttäytymistämme.

fullsizerender_3

 

Neuro, Linguistic, Programming

NLP-lyhenne tulee siitä miten aivomme toimivat. Neuro kuvastaa aisteja, hermostoa ja mieltä. Linguistic: kehon kieltä ja kielen rakenteita, Programming on toimintatapojen-, ja mallien prosessointia. NLP on: tietoisuuden kasvattamisen väline. NLP-tekniikan avulla voimme hallita mieltämme asioissa, jotka tiedostamme. Miellämme asiat hyvinä tai huonoina. Nämä asiat koostavat tunnekokemuksen, joka näkyy kehosi ulosannissa: käytös, asenne, vuorovaikuttaminen ja toimiminen. Mieli on väline jota pystyy hallitsemaan ja johon pystyy vaikuttamaan. Muutokset ovat mahdollisia.

fullsizerender_6

 

Ole paras versio itsestäsi

Näkyy ja kuuluu True Hearts –valmennusyhtiön ulosannissa. On hyvin vaikuttavaa, että todellisella läsnäololla ja kiinnostuksella mieleen voi saada pysyviä tuloksia elämään. Jokainen meistä on ’’oman onnensa seppä’’ on sanonta joka osaltaan pitää paikkaansa ja tuomalla tuohon muutaman ’’takojan’’ lisää voi onnellisuuden ymmärtäminen kasvaa valtavasti. Vaikka olemme ainutlaatuisia, me emme ole yksin. Jokainen meistä varmasti unelmoi onnellisesta elämästä ja rakastamisesta ja rakastetuksi tulemisesta. Jos elämässäsi on kohta jolloin kaipaisit muutosta, ymmärtämistä tai tietoa: suosittelen. Jos elämässäsi on kaikki hyvin ja et kaipaa varsinaista muutosta: suosittelen. Henkinen hyvinvointi ja mieli on asioita, josta ei voi koskaan oppia liikaa. Jos kiinnostuit: käy tutustumassa hyvinvoinnin valmennusyhtiön toimintaan, ihmisten kokemuksiin ja tavoitteisiin. Itselleni valmennus toi paljon uusia mieltä avaavia aspekteja ajattelumaailmaani ja asioiden käsittelymuotoihin. Aidot sydämet ovat ainutlaatuisia.

 

fullsizerender_2

Mieli on kuin laskuvarjo. Se toimii vain silloin, kun se on auki. –True Hearts

Kolmivuorotyö

img_4985

Tulipahan vietettyä vuoden ensimmäinen viikko kirjaimellisesti öissä. Ennen yövuorojen alkua ehdin käydä fiilistelemässä talven hienoutta Helsingin keskustan merimaisemissa. Kovasta pakkasesta ja tuulesta huolimatta pakotin itseni liikkeelle, koska halusin lähteä ihastelemaan tuota kauneutta mitä talvinen Helsinki parhaimmillaan tarjoaa. Lisäksi arvasin, että ulkoilu valoiseen aikaan jäisi vain haaveeksi tulevien vuorojen tarjoaman rytmin vuoksi. Arvasin oikein. Kertaakaan en kuluneen viikon aikana noussut ylös valoiseen aikaan ja lähtenyt ulos, tai edes katsonut ikkunasta auringon säteiden kauniiksi maalaamia maisemia. Olen ennenkin uskotellut itselleni pystyväni myös talvisin yövuorojen lomassa näkemään päivänvaloa. Tuo uskottelu on ihan turhaa. Eihän kukaan yöllä unensa nukkuvakaan nouse kesken uniensa lenkille tai katsomaan yöllistä tähtitaivasta. Onko kolmivuorotyö siis vitsaus ihmiskunnalle vai mahdollisuus vaihtelevampaan elämäntyyliin? Vastauksia on varmasti yhtä paljon kun mielipiteitäkin, koska yhtenäistä vastausta tai mielipidettä tästä ei saa. Kolmivuorotyö on useille kutsumusammatti, joillekin kausiluonteinen työ ja osalle se grey area, jota ei tule koskaan kokeiltuakaan. Osa meistä plus minä siis kokevat vuorotyön omakseen ja osa ei pystyisi kuvittelemaankaan elämää tuon pompottelun kanssa.

img_5006

 

Vuorokauden rytmitys ihanteellisesti ajateltuna

Jaetaan vuorokausi kolmeen kahdeksan tunnin osaan. Normaalisti jokainen kolmasosa käytetään säännöllisesti eri elämän osa-alueisiin. Yhden niistä käytät töihin tai opiskeluun, yhden nukkumiseen ja viimeisen vapaa-ajan valintoihin. Suurimmalla osalla nuo osat toteutuvat samoina aikoina ja asiat tapahtuvat rutiininomaisina suorituksina. Aamusta iltapäivään tehdään töitä, töistä päästyä vietetään vapaaksi kutsuttua aikaa ja riittävällä unella varmistetaan jaksaminen seuraavana päivänä. Vapaapäivät ajoittuvat viikonloppuihin ja jokainen joulu/uusivuosi/juhannus/vappu ja pääsiäinen vietetään suurimmaksi osaksi vapaalla. Vaikuttaa siis hyvin säännölliseltä ja ihanteelliselta vuorokausirytmiltä, jonka ympärille voi helposti luoda omat päivittäiset rutiininsa.

Miten sitten rytmit poikkeavat kolmivuorotyössä?

Vuorotyötä on monella eri alalla ja alasta riippuen vaihtelevat myös työvuorojen pituudet. Joillain aloilla vuorot saattavat kestää kaksitoista tuntia tai pidempäänkin. Tuolloin vuorokauden tuntimääräinen jako kolmeen ei toimi rytmin suunnittelupohjana vaan tarjoilee osakseen toisenlaisen haasteen, jossa rutiinin omaiset teot samoilla aikaväleillä on lähes mahdottomat. Elämäntyyli pitää siis luoda eri vuorojen ympärille, omalle rytmille sopiviin ajankohtiin. Säännöllisyys on aihe, jonka luokittelen tabuksi ja muokkaan siitä itselleni sopivamman termin nimeltä epäsäännöllisen-säännöllinen.

Itse kerron näkökulman kaupanalan kolmivuorotyöläisenä, jossa työehtosopimuksen mukaisen vuoron pituus saa olla maksimissaan kymmenen tuntia, mutta muiden ehtojen vuoksi vuoron mitta on lähtökohtaisesti kahdeksan tuntia. Näitä kahdeksan tunnin pätkiä saattaa siis esiintyä täysaikaisella työntekijällä mihin aikaan vuorokaudesta tahansa ja viikon aikana tulee olla valmistautunut heittämään vuorokauden rytmit päälaelleen lennosta.

Suurimman haasteen tähän palettiin tarjoilee varmasti yötyö, joka miksaa rytmin hetkeksi aivan uuteen uskoon. On sanomattakin selvää, että yövuorolainen nukkuu päivät ja valvoo yöt, mutta miltä se käytännössä tuntuu? Omakohtaisesti kehoni siirtyy jo ensimmäisen yö-aikaan tehdyn vuoron jäljiltä tuohon epäluonnolliseen rytmiin ja jäisi sinne mielellään pidemmäksikin aikaa. Olen siis luontaisesti varmaan yöeläin ja tykkään pitää itseni liikkeessä mitä hämärimpiin aikoihin. Kaikesta kumminkin löytyy kääntöpuolensa ja niin myös tästäkin. Koska puhumme kolmivuorotyöstä, emmekä säännöllisestä yötyöstä on huomioitava, että ns. yöputken jälkeen on tiedossa aamu/iltaputki, tai niiden molempien sekoitus. Heh. Monipuolista! Näiden ’’putkien’’ välissä on useimmiten viikoittaiset vapaapäivät, joidenka aikana olisi hyvä vaihtaa rytmi. Vapaapäivät menevät siis osaksi sekoillessa rytmien kanssa. Ainakin itseni kohdalla, jos takana on viikon kestänyt öissä vaeltelu. Viimeisimmän yövuoron jälkeen tulisi siis valvoa iltaan tai pystyä mahdottomaan, eli nukkumaan vaan muutaman tunnin (ns. aamupäikkärit). Eilen valitsin tuon jälkimmäisen ja huonostihan siinä kävi. Ajattelin nukkuvani neljä tuntia, jotta pääsisin illalla ’’normaaliin’’ aikaan nukkumaan. Lopputuloksena nukuin aamusta aina ilta yhdeksään asti. Fail. Jostain kumman syystä kehoni kumminkin oli niin sekaisin, että pystyin menemään parin tunnin teeveen katselun jälkeen uudestaan nukkumaan ja nukuin myös yön. Joten tämähän osoittautui vahingon kautta voitoksi! Kello on kahdeksan aamulla, olen nukkunut yön ja koko päivä on vielä edessä! Pitää kumminkin muistaa, että aina tuota unihiekkaa ei ole tarjolla yhtä paljon. Nukkumatti ei tunne sääliä, vaan on hyvä löytää itsellensä se kaikista osuvin keino palautua eri vuoroista. Rytmin hukkaamisesta voi pahimmillaan koitua hyvin ikäviä seurauksia, joita vähiten elämäänsä kaipaa.

Kenelle kolmivuorotyö sopii?

Parempi kysymys olisi varmaan, että ’’sopiiko se kenellekään’’? Loppuen lopuksi vuorokausirytmien kanssa rumbaaminen ei varmasti ole hyväksi kenenkään kropalle, mutta asiaan tottuneena sen kokee jo luontaiseksi. Itse olen harjoittanut tätä rumbaa kymmenen vuotta, enkä osaisi ajatella itseäni säännöllisempien työaikojen maailmaan. Voin siis sanoa pitäväni tästä, vaikka sen varjopuolet ajoittain ottaakin päähän. Faktojahan vuorotyöläisten elämässä on ne, että emme välttämättä ole ruokapöydässä jouluaattona, sytyttämässä kokkoa juhannuksena, lakittamassa Mantan patsasta vappuna tai kilistelemässä skumppalaseja uutenavuotena. Aina joku meistä on töissä. Ehdottomasti parhaimpina puolina pidän vaihtelevuutta. Ei ole joka viikonpäivä samaan aikaan töitä, eikä herätyskello laula joka aamu samaan aikaan. Koen siis saavani vaihtelevuutta työhöni ja monipuolisemmin käytettävän vapaa-ajan. Sitä paitsi! Nykypäivänä meille vuorotyöläisillekin löytyy monia palveluita mitkä ovat auki yhtä häiriintyneisiin kellonaikoihin, kuin mitä olemme hereillä. Kiitos mm. siitä, että kaupassa ja kuntosalillakin pääsee käymään nykyisin vaikka keskellä yötä. Nämä asiat tekevät vuorotyöstä asteen verran normaalimpaa ;).

img_4995

img_5004

 

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!

 

 

 

 

 

 

 

Tunnetko omat rajasi

Itse olen suorittajaluonne. Oli kyseessä työ, harrastus tai koulunkäynti. Asetan itselleni tavoitteet ja nostan riman ajoittain liiankin korkealle. Olen tottunut haastamaan itseni ja suoriutumaan asettamistani tavoitteista keinolla millä hyvänsä. Joskus ne keinot vaan menevät terveyden edelle, milloin kuuluisi hälytyskellojen soida.fullsizerender-7Kokemus opettaa. Eihän omia rajojaan voi tunnistaa, jos niitä ei koskaan ylitä. Noin vuosi sitten olin tilanteessa, jossa niin sanottua kynttilää poltettiin kirjaimellisesti molemmista päistä. Olin haukannut liian ison palan, täysiaikainen työ (kolmivuoro) vastuullisessa esimies asemassa, sekä täysiaikaiset korkeakouluopinnot samanaikaisesti. Kuvittelin siis teoriassa silloin, että ’’kyllähän tuo menee’’. Kyllähän moni muukin käy koulussa ja töissä samanaikaisesti. Mutta jos tilanne on se, että vuorokaudesta 16 tuntia käytetään töihin ja kouluhommiin, (unohtamatta välimatkoihin kuluvia aikoja) ei lopputulos jatkumona ole kovin kiitettävä. Vapaa-aikaa tuosta ei juurikaan jää, puhumattakaan nukkumiseen käytettävistä tunneista. Tuolloin tiesin ensimmäistä kertaa elämässäni, että myös minulle (ikuinen suorittajaluonne) tulee joskus se kuuluisa ’’seinä’’ vastaan. Silloin on äärimmäisen tärkeää pysähtyä hetkeksi. Asettaa terveys etusijalle ja antaa alisuorittamiselle väliaikainen lupa astua elämään. Kun keho ja mieli voi huonosti, ei synny tulosta. Asiat on laitettava järjestykseen.fullsizerender-8Lepo ottaa aikansa, mutta jälkeenpäin sitä ymmärtää kuinka hukassa ilman sitä olisi ollutkaan. Joskus on myönnettävä heikkous, jotta voi joku päivä olla taas vahva. Keho antaa monenlaisia varoitusmerkkejä käytöksessä, kun lähestyy omia rajojaan. Näitä rajoja oli aluksi hyvin vaikea itse tulkita, mutta ystävät, lähipiiri ja kollegat ne kyllä huomasivat. Jos aikaisemmin olin ollut ahkera, pirteä ja auttavainen, niin seinää lähestyttäessä, olin vain varjo entisestäni. Aikaansaaminen oli isoin varoitusmerkkini. Oli kyse ystävien näkemisestä, puhelimeen vastaamisesta tai vaikka tiskikoneen täytöstä, jäi ne tekemättä. Koen, että ainut missä pystyin tuolloin suoriutumaan oli työ. Olen aina ollut kova tekemään töitä, enkä halunnut sen kärsivän itseaiheuttamastani tilanteesta. Ajattelin, että eihän se muiden vika ole, jos ’’kunnianhimo minäni’’ on ottanut yliannostuksen tehtäviä ’’to do’’ listallensa. Silloin aloitin tekemään korjausliikkeitä elämääni.fullsizerender-9Kuuntele, sisäistä, puhu ongelmistasi, hyväksy, hae ratkaisu, ota järki käteesi ja mahdollista palautuminen takaisin omaksi itseksesi. Vain omalla tekemisellään pystyy muuttamaan asioita. Tiedostaminen on vasta askel kohti asioiden toimeenpanemista. Ei siis riitä, että vaan ajattelet muuttavasi asioita. Vaan muuta niitä. Jos et pysty itse muuttamaan, niin älä pelkää pyytää apua. Näitä lauseita hoin itselleni ja koitin pysyä optimistisena. Kyllä tästä vielä noustaan! Elämässähän tulee ala-, ja ylämäkiä. Tämä oli yksi liuku alaspäin, jolla oli opettavainen vaikutus. Omien rajojensa tiedostaminen auttaa tekemään oikeanlaisia valintoja jatkossa. Mikä on järkevää ja mikä ei? Itse tein päätöksen ottaa aikalisän opinnoista. Järjestin asiani uudestaan ja jatkan opintoja ensi syksynä. Joskus on hyvä miettiä asioita ajan kanssa ja tehdä motivoituneita siirtoja sen jälkeen. Kokemuksesta viisastuneena, pyrin tekemään päätöksiä missä hyvinvointini sijoittuu tavoitteideni edelle. Ei ole mitään muuta yhtä arvostettavaa, kun terveys.fullsizerender-10

 

 

 

 

Yövuorot kaamosaikaan

img_9756 Se tunne kun avaat verhot herättyäsi ja valaistuksessa ei tapahdu mitään muutosta. Kello on viisi iltapäivällä ja ulkona on yhtä pimeää kun kahdelta yöllä. Jos olisin herännyt tunnin aikaisemmin, olisin ehtinyt näkemään valoa (mikäli pilvipeite sen olisi sallinut). Toisaalta se tuntia aikaisemmin herääminen ei toimisi enää kuukauden päästä, koska päivähän on silloin entistäkin lyhkäisempi.img_9735Hetkinen. Miksi herään niin myöhään vasta? Nukun päivät ja valvon yöt, koska teen yötyötä. Kolmivuorotyöläisenä on totuteltava kaikkiin vuorokauden aikoihin. On pystyttävä nukkumaan valoiset ajat päivästä ja lähdettävä töihin siihen aikaan, kun normaalisti ihmiset menevät nukkumaan. Toisinaan taas pitää kyetä päivän tai parin varoitusajalla vaihtamaan pitkästä yövuoroputkesta, normaali päivärytmi päälle. Tämän pitkän pimeän yövuoro ajanjakson jälkeen päivänvalo tuntuu jopa ahdistavalta. Kyseiseen valoilmiöön totutteleminen vaatisi melkein aurinkolasit töissä. Yövuoroissa kaipaan valohoitoa ja päivävuorossa pimennysverhoja. Onneksi kaikkeen tottuu. Pitkään vuorotyötä teini-ikäisestä asti tehneenä, ajatuskin säännöllisemmästä tuntuu oudolta. Pidän vuorotyöstä ja sen tuomasta vaihtelusta, mutta tähän pimeään vuodenaikaan on yövuorojen tuomassa lisäpimeydessä pieni totutteleminen. Juttuhan on niin, että yöllä työtä tekevä ihminen ei näe näiden vuorojen välissä valoa ollenkaan. Kun menet töihin on pimeää, kun pääset aamulla töistä on pimeää ja kun heräät on…pimeää.img_9723Nuorgamissa, Suomen pohjoisimmassa kylässä Utsjoen kunnassa kaamos kestää noin kaksi kuukautta, jolloin aurinko ei kirjaimellisesti nouse ollenkaan. Helsingissä asuva siis huokaisee helpotuksesta. Helsinkiläinen yövuorolainen (minä) olen sitä mieltä, että tilanne on kohdallani sama kuin Utsjoella. Miinuksina kumminkin lisävaloefektejä tuova lumi, mikä on viime vuosina ollut varsin harvinainen ilmiö eteläisessä Suomessa. Tosin viime päivinä tuota valosadetta on tullut myös täällä. Toivottavasti myös pysyy. Tuo lumi, kun toisi mukavasti piristettä pimeyden keskelle. Toisena valoilmiöiden näkökulmasta katsottavana miinuksena on revontulien näkyvyyden jakautuminen. Nuo auringosta energiansa saavat ilmiömäiset valohiukkaset, kun tilastollisesti viihtyvät suurimmaksi osaksi vain pohjoisen taivaalla. Täten näiden kahden valonlähteen (lumi ja revontulet) puuttuessa kokonaan Helsingistä, lähtisin mielelläni kokemaan Lapin pimeän kaamoksen kauniisiin lumisiin maisemiin.img_9730Mistä sitä energiaa sitten oikein repii? Marssinko apteekin vitamiinihyllylle ja haen purkista tukea väsymykseen? Vai laitanko verhojeni taakse ajastetun kirkasvalolampun huijaaman auringon elämääni. Kyllä! Juuri näistä ja monista muista asioista meinaan ammentaa energiaa itselleni (tosin kirkasvalolamppu on vielä ostoslistalla). D-vitamiinia, kynttilöitä, erilaisia valaisimia ja kauniita kaupungin valoja (erityisesti odotan Helsingin jouluvaloja). Voin myös keskittyä treenaamiseen salilla, sekä panostaa koulunkäyntiin. Talvella näille asioille asettamien tuloksien saavuttaminen tuntuu sujuvan paljon kevyemmin, kun kesällä häiriötekijöiden (terassi, rannat, yöttömät yöt yms.) läsnä ollessa. Pimeys voi ajoittain maalata mielentilani harmaan eri sävyillä, mutta se antaa paljon myös mukavia ja innostavia asioita ympärillensä. Talvi, pimeys ja kurjat säät ovat osa, jonka murehtimiseen on turha käyttää aikaansa. Sää kun on asia johon ei pysty vaikuttamaan, joten pyrin minimoimaan sen vaikutuksen omaan olemiseeni.

img_9765

Pimeys ja talvi, bring it on!

Playitas Resort

img_3357
Playitas hotellihuoneen parvekkeelta

 

Haaveiletko urheilupainotteisesta lomasta auringossa? Haluatko treenata monipuolisesti, mutta samalla rentoutua ja ladata akkujasi? Jos vastauksesi on kyllä, voin lämpimästi suositella pakkaamaan treenikamat matkalaukkuun ja varaamaan matkan Fuerteventuralle. Tältä saarelta löysin omaan makuuni, aivan mielettömän kivan aktiivilomakohteen Las Playitaksesta.

img_3150

Millainen sitten oli aktiivilomakohteemme? Tarkoitushan oli siis tulla paikkaan, missä tarjolla on lukuisia eri aktiviteetteja ja mukavat hotelliolosuhteet. Laskeuduttuamme Fuerteventuran lentokentälle oli sää aurinkoinen ja lämmin. Mielialaa nostatti saman tien tuo valon määrä. Suomen armotta saapuvaan kaamosaikaan, oli juuri täydellinen ajankohta lähteä lataamaan d-vitamiini varastot täyteen.

img_3870

Bussimatkalla hotellille on näkymä jotakuinkin karun kuiva. Ikkunasta tarjoutuu katseltavaksi hiekan ja vuorien välissä mutkitteleva autotie, jonka maiseman utuisuudesta vastaa Afrikan Saharalta puhaltavat hiekkatuulet. Matkanvarrella laavasta syntyneen saaren vehreydestä ei juurikaan ole tietoa, mutta välillä vuorien välistä pilkahteleva meri tuo saarelle kauniin kontrastieron.

img_3470

Playitas -hotellin pihaan saavuttuamme minua alkaa välittömästi hymyilyttää. Tärkeässä sarjassa painiva ensivaikutelma on loistava. Palvelu sisäänkirjautumisen yhteydessä on sujuvaa. Matka huoneelle on pitkä. Se sijaitsee rinteen korkeimmalla osuudella ja päästäkseen sinne on käytettävä kolmea eri hissiä. Matkalla huoneeseen mietin hotellia urheilu näkökulmasta. Jos kuvittelin, että huoneesta voi pulahtaa kahdella askeleella altaaseen, erehdyin. Ilman hissien apuja välimatkat itsessään ovat jo osa loman urheiluteemaa. Tosin myös hotellihuoneen näköalat merelle on niin kauniit, että kertaakaan kapuaminen sinne ei harmittanut.  img_3155img_3152

Ensimmäisen hyvin nukutun yön jälkeen herätyskello pärähti soimaan auringonnousun aikaan. Pitihän parvekkeelta bongatut vuorireitit päästä kokemaan heti ensimmäisenä aamuna. Mikä mieletön tunne, kun pääset ensimmäiselle kukkulalle ja katselet aamusykkeen hakatessa silmän kantamattomiin jatkuvaa merta, auringon noustessa horisontista. Aamulenkin vaihtoehdoksi on tarjolla esimerkiksi rauhallisesti herättelevää joogaa, jokaiselle joka kaipaa hitaampaa starttia päivään. Hotelli järjestää paljon ryhmäliikuntaa, joista löytyy varmasti jokaiselle jotakin. Kaikki tunnit järjestetään hotellin alueella, joka muodostaa parin muun hotellin kanssa yhteisen kompleksin. Alueella on valtava määrä erilaisia urheiluvaihtoehtoja, unohtamatta olympiamittaista uima-allasta, joka täyttyy päivittäin taitavista uimareista ja heidän valmentajistaan. Kaiken kaikkiaan en ihmettele yhtään, että tämä paikka on monen ammattilaistasoisenkin urheilijan suosima harjoittelukohde.

img_3349
Loputtomalta tuntuvaa pyörätietä löytyy kilometreittäin.

img_3763Hotelli tarjoaa mukavat puitteet myös treenistä palautumiselle. Urheilusuorituksen jälkeen voi nauttia vaikka huurteisen palautusjuoman allas baarissa, tai miten olisi viilentyminen merinäköaloin varustetussa uima-altaassa. Jos kaipaa hetken rauhaa ja syvempää rentoutusta, on alueella myös spa.img_3099

 

img_3069
Playitas hotel alhaalta kuvattuna ja osoitettuna.

img_3245img_3339Aikaisemmin oltuani aktiivilomilla on urheilu pitänyt keksiä itse. Lenkit onnistuvat maastossa kuin maastossa, mutta jos tahtoo vaihtelua kehonpainotreenin ja lenkkarien kulutuksen välillä suosittelen lämpimästi kokeilemaan tätä kohdetta. Jos olet intohimoinen kuntosalitreenaaja, löytyy täältä myös sellainen käyttöösi. Jos kaipaat loputtomiin jatkuvia pyöräilyteitä, on saari varmasti vastaus haaveisiisi. Playitas on treenikeidas kaikille, missä aika lentää ja keho voi hyvin.img_3168

 

 

Valmiina talveen

Aktiiviloma kutsuu jälleen

img_2301

Kuka pakkaa rantalomallensa mukaan kasan urheiluvaatteita ja kokoelman erilaisia lenkkareita? Kenellä on matkalaukussaan enemmän teknisiä vaatekappaleita, kun ihania kesävaatteita, joita niin harvoin edes Suomen kesän aikana pääsee käyttämään. Kuka haaveilee viikkoa ennen lähtöä aamulenkeistä nousevan auringon alla, tai kapuamisesta jyrkkiä vuorenrinteitä ylös keskipäivän kuumuuden aikaan? Kuulostaako tutulta vai painajaismaiselta? Vai sainko mahdollisesti pienen inspiraation ja innostuksen sekalaisen tunteen sisimmissäsi heräämään?

img_2581-1

Oma sisäinen aktiivimatkailijani on ainakin hyvin innoissaan, sillä tänään on se päivä, kun pääsen kokemaan mielettömän aktiivilomaviikon jälleen etelän aurinkoisille saarille.

img_4802

Haluan painottaa, että en ole neuroottinen urheiluhullu, enkä pizzoja välttelevä kalorinlaskija. Mielestäni aktiivilomat ovat vaan niin täynnä hyvää ja positiivista energiaa! Se endorfiinien vyöry, kun aamulenkin jälkeen olosi on, kuin voittajalla ja kehosi kiittää kokonaisvaltaisella hyvänolon tunteella. Päivän päätteeksi se vielä palkitsee sinut täydellisillä yöunilla. Voisiko näillä aineksilla lomasta enää houkuttelevampi irtiotto arjesta tulla?

img_4753-2

Vertauskuvana voimme ottaa viikon juhlapainotteisen matkan. Juodaan alkoholia, juhlitaan pikkutunneille asti ja kärsitään seuraavana päivänä särkevästä päästä ja kireästä mielestä. Olotilaan koitetaan hakea lievennystä buranapurkista ja muutamasta tasoittajana tunnetusta lasillisesta. Päivän vaihtuessa iltaan oireet ovat väistyneet ja mahdollisuus uuteen juhlaan on taas käsillä. Tämän juhlareissun jälkeen riemukkaita muistoja on paljon, mutta olotila on jotakuinkin kaikkensa antanut. Hyvinvoinnista ei ole tietoakaan ja seuraavan viikon palautumisprosessi syö tehoja, sekä mieltä. Itse oltuani näillä painopiste juhlinnassa reissuilla, voin yhtyä korvaamattoman hauskoihin muistoihin ja ’’yolo’’ asenteen voimaan. Rentoutumisen ja hyvinvoinnin kannalta katsottuna, jalkani on painanut tonnin enemmän töihin palatessa ja palautuminen on kestänyt pidempään, kuin itse loma. Tästä johtuen olenkin tullut lopputulokseen, että töistä ja arjesta irtautumisen näkökulmasta, paras lomavaihtoehto minulle on jättää juhlimiset Suomen päähän ja keskittyä hyvinvointiin kokonaisuudessaan.

img_7688

 Millaisesta lomasta itse pidät?