MINÄ OPISKELIJANA

0105054a2852223c3b1a155555e7151d4d17380172Olisi pitänyt ostaa kalenteri kokoa A4 ja noudattaa “to do” -listaa. Aikarajatkaan ei riitä, kaikkialla lukee DL (deadline). Hiukset putoo päästä, tekstiä ei synny ja kansantalous on hepreaa. En taida valmistu koskaan. Haluisin oppia, mutta en opi, vai opinko sittenkin? Mikä musta edes tulee isona?

Aikarajat paukkuu ja määräaikaa tehtävän suorittamiselle on enää vain muutama tunti jäljellä. Tuska, epätoivo ja turhautuminen valtaa ajatusmaailmani. Ne kuuluisat “deadlinet” täyttää koko kalenterini! Aika on priorisoitava. Vai? Olisiko syytä tehdä parempi aikataulutussuunnitelma, katsoo peiliin ja syyttää vaikka ihan vaan itseään?

Olen suorittajaluonne ja tykkään paineen alla työskentelystä, niin koulussa kuin töissäkin. Varmaan myös siksi ajan itseni usein tilanteeseen, jossa herään tekemään asioita sillä kuuluisalla “viimeisellä hetkellä”. Eihän se fiksua ole, tiedetään. Elämä olisi varmaan stressittömämpää ja omalla tavallaan jouhevampaa kun tekisi kaiken niin kuin ns. kuuluisi (kadehdin teitä jotka tuon täsmällisyyden taidon omaatte).

Oli miten oli. Näin pääsi taas käymään. Liikaa päällekkäisiä kursseja, liikaa deadline:i ja liikaa kaikkea muuta mielekkäämpää tekemistä. Efekti nimeltä: lumipallo on taas täällä. Pyörien ja vierien se on jälleen kasvattanut kokoaan ja sotkenut mun kalenterin kaikki kirjoitusruudut. Kuulostaako tutulta?

016933c7829c0d3647b500a9abcc8bbf7a01ebb74f

Näiden tilanteiden pelastajana toimii yleensä mun oman luonteen kaksi taistelija piirrettä: päättäväisyys ja sinnikkyys. Mottona vanha kunnon: “mennään läpi vaikka harmaan kiven”. Eli suoriudutaan kaikesta ja kaikesta huolimatta, mieluiten kunnialla. Syy turhaan ahdinkoon, stressiin ja paineisiin löytyy yleensä läheltä; “peilikuvassa kuultaa vastauksesi”.

Joka jaksonvaihdos on uusi alku, joka meinaa itseni kohdalla ensi viikon maanantaita. Olen taas jutellut oman peilikuvani kanssa ja ollaan tehty runsaasti hienoja suunnitelmia. Ollaan vähennetty taipuvaisuuttani yltäkylläisyyteen, karsimalla muutama kurssi suoritusjonosta, jotta kevät voisi olla muutakin kuin hikipisaroita otsalla. Peilikuvani kysyi multa: “etkö vois olla armollisempi itelles ja hyväksyy vähemmänkin suorittamisen?  Koita vaikka joogaa välillä.” Päätettiin siis peilikuvani kanssa löysää vähän tahtia ja fokusoitua hyvinvoinnin kautta tekemiseen; maanantaina se taas alkaa! Every day it’s a new beginning!

fullsizerender_10

Munarikasta viikonloppua! Se on lähtölaukaus pääsiäiseen käsillä ja kovaa vauhtia kohti yöttömiä öitä mennään!

 

 

 

 

KUUBAN HAVANNA

01b1aff26551f738ef32a70802280649f943c1b383Ränsistyneitä rakennuksia, latinalaisia rytmejä, vanhoja jenkkirautoja, luovaa taidetta, käsitöitä, rommia ja sikareita. Niitä ja monia muita asioita oli Kuuban Havanna.

Kuuban pääkaupunki Havanna, jonka vanhakaupunki on Unescon maailmanperintökohde, on ehdottomasti kokemisen arvoinen matkakohde. Matka Kuubaan on kuin hyppäisi aikakoneella vuosikymmenten taakse, milloin teknologian kehityksen tuomista helpotuksista ei ollut vielä tietoakaan. Kuuban katukuvissa näkee vanhojen jenkkirautojen hehkua kaikissa uskomattomissa väreissään, aina haalean vaaleanpunaisesta, neon vihreään ja kaikkea siltä väliltä. On lähes rikollisen tuntuista nähdä Kuubassa nykyajan autoja, jotka ajoittain olemassaolollaan muistuttavat kaksituhattaluvun todellisuudesta; Pidän ennemmin fokukseni värikkäissä jenkkiautoissa, hevoskärryissä sekä kolmipyöräsissä munatakseissa. Havanna on kaikessa ränsistyneisyydessään kaunis ja eläväinen kaupunki.

01444ecf443cce179d99b75b1838d01ae1c7d249420130c1b98097416f2df48e451acb840944d0fd065601fdb45f96f5f54883284590abc1587db2bbe189d9

ENNEN MATKAA (ns. hyvä tietää osio)

Tärkeimpänä muistutuksena ennen Kuuban matkaa on turistikortin hankkiminen. Tuo kortti on hankittavissa Kuuban suurlähetystöstä tai vaihtoehtoisesti lentokentältä ja se kannattaa hankkia hyvissä ajoin, koska käsittelyajat saattavat olla pitkät. Turistikorttia tarvitset lentokentällä Kuuban päässä, jossa virkailija sen tarkistaa.

Valuutta-asioista on myös hyvä olla perillä ennen kohteeseen lähtemistä. Vaikka elämmekin vuotta 2018 ja rahan saamisen kuvittelisi olevan helppoa missä tahansa päin maailmaa, mutta näin ei kumminkaan ole. Kuubassa muovin vinguttaminen ei juurikaan onnistu muualla kuin hotelleissa, joten varaa käteistä rahaa matkaan sen verran kuin sitä tarvitset. Rahanvaihto tapahtuu Kuubassa ja täkäläisiä pesoja on turha etsiskellä Suomen valuutanvaihtopisteiltä, koska niitä ei ole. Kuuban peson vienti maasta on kiellettyä, joten valuutta vaihtuu kätevästi hotelleilla ja lentokentällä. Euro on vaihtovaluutoista edullisimmasta päästä, toisin kuin esimerkiksi dollari.  Turistit käyttävät turisteille suunnattua pesoa (CUC) ja paikalliset paikallisille; “rikas” turisti maksaa isomman rahan (ja näinhän sen kuuluukin mennä). Voit ajatella omaa riihikuivatukkoasi merkkilompakkosi kätköissä valtavana omaisuutena paikallisen silmissä, koska paikallinen tienaa Kuubassa jotakuinkin euron verran päivässä, jos sitäkään. Voit siis ajatella tippikulttuurin todellisena hyveenä paikan päällä ja muistaa, että pienikin raha on iso raha Kuubassa, älä siis poistu ravintolasta jättämättä pientä kiitosta pöydälle.

Kylmästä Suomesta matkaavalle reissaajalle Kuubasta matkakohteena tulee välittömästi mieleen polttava kuumuus ja hulmuavat hellemekot. Näin ei kumminkaan aina ole, joten pakkaa mukaan lämmintä vaatetta! Yöllä, sekä pilvisinä ja tuulisina päivinä alkuvuodesta voi tulla ikävä neuletakkia, kun istuu Chervoletin avomallin takapenkillä purukalusto täristen “nauttien” Karibianmeren maisemista.

Kohde ei myöskään ole siunattu laajalla valikoimalla supermarketteja, joten valmistaudu kohtaamaan erittäin askeettinen valikoima elintarvikkeita ja unohtamaan turha kranttuilu lomasi ajaksi. Itse pakkasin reissuun mukaan omia eväitä, joista oli hyötyä pitkillä kaupunkireissuilla ja pikkunälän yllättäessä. Kaupungilta löytyy toki myös paljon ravintoloita, mutta älä odota saavasi kulinaristisia makuelämyksiä, joita olet ehkä tottunut aikaisemmin saamaan; Kuuban köyhät olosuhteet asettaa omat raaminsa myös ravintolabisnekselle. Herkkävatsaisille suosittelen maitohappobakteereja, koska turistiripulivaara kohteessa on korkea kovemmankin vastustuskyvyn omaamalle. Kannattaa siis vähän katsella mitä popsii suuhunsa ja kuinka likasilla käsillä. Jos itse lähtisin Havannaan uudestaan, pakkaisin käsidesin lisäksi myös pienen purkin käsisaippuaa kaupungille mukaan, koska yleisien vessojen saippuatötsät on suurimmaksi osaksi vain rekvisiittaa ja vessapaperikin annostellaan käteesi vessahenkilökunnan toimesta.

Lisäksi! Jos matkalaukkuusi jää ylimääräistä tilaa ja vaatekaappisi pursuaa käyttämättömiä vaatteita, harkitse niiden pakkaamista mukaan ja lahjoita ne jollekin joka niitä oikeasti tarvitsee. Hymy jonka saat vastineeksi hyvästä teostasi, on enemmän kuin mikään raha minkä olisit vaatteillasi kierrätyksen kautta ansainnut.

Sosiaalisen median voit myös unohtaa hetkeksi, koska wifi ei kuulu paikallisiin herkkuihin lähes missään ja jos jossain niin hotellilla, mutta valokuitunopeudesta saat vain haaveilla. Kannattaa varmuuden vuoksi myös ottaa pistorasioihin tarkoitettu adapteri mukaan, koska pistorasioiden mallit vaihtelevat. Joissain hotelleissa mennään samalla kuin Suomessa, mutta toisissa saattaa olla eri. Adapterin hankinta paikan päällä on lähes mahdoton tehtävä, joten hoida homma Suomessa. Lisäksi jos havittelet aitoa kuubalaista jättisikaria tuliaisiksi, ota selvää merkeistä jo kotona. Sikareilla tehdään jos jonkin näköistä huijaribisnestä ja pimeitä kauppoja hölmöjen turistien (esim. minä) kustannuksella.

OMA PALA KUUBAA

01f39f7aaa9c091d825a42929965ba9f82522ea8db

Saavuimme Kuubaan pitkän lentomatkan jälkeen myöhään illalla. Bussimatka lentokentältä hotellille oli muutaman katulampun valaisema, eikä Kuubasta oikein saanut vielä mitään ensipuraisua. Hotelli sijaitsi Miramarin kaupunginosassa, josta vanhaan kaupunkiin oli noin puolen tunnin bussimatka.

Ekana päivänä napattiin hop on hop off -bussi hotellin edestä ja lähdettiin katselemaan miltä Kuuba näyttää päivänvalossa. Bussi kierteli karuja kortteleita ympäri ja suuntasi keulansa kohti Malecon -rantatietä, josta avautui huikeat merinäköalat. Korkeat aallot löivät raivokkaasti autotiessä kiinni olevaan kiviseinämään, joka aaltojen törmäyksen voimasta heitti runsaasti vettä autotiellä ajaneiden autojen päälle (saatiin mekin suihku). Kahdeksan kilometrin pituinen Malecon -katu päättyi vanhan kaupungin alueelle ja hyppäsimme bussista ulos kohti Havannan seikkailuja.

010aa99512a53b33de233b0968c8028764d1a275ac0170cf716ce617aa1c4e410a4e518f0f1ccd194f9201ffa47a132279152df0bd1c7e3a700804bb205ebe019ad00289e35969eb76f6036badc15606ef13611601fe8e27f7ff2c74fde7cb81d9ae9ffdfef76ef00a013c4d59327f5b47ed984e3732508e9d6ee6bc6428016ab4e39885c46b5b0335f0e1b4cbec808b07f28e01dcc66df45d7bd18dfa1cbed4930a8606ea3b78e7

Eka päivä meni katukuvaa ihmetellessä, sekä ihaillessa paikallisten tekemiä matkamuistoesineitä turisteille suunnatuissa pienissä putiikeissa. Kello oli hädin tuskin kahtatoista päivällä kun melkein joka kadunkulmasta pystyi bongaamaan bändin, joka soitti salsan rytmejä. Yhdessäkin kuppilassa monihenkinen yhtye soitti latinalaisia rytmejä ihmisten kuunnellessa ja tanssiessa salsan askelia. Meno oli siis jotain aivan toista kuin mihin perus “naama näkkärillä” -suomalainen oli katuja tallaillessaan tottunut näkemään: tanssijalan vipatus ei vaatinut perjantain rohkaisuryyppyjä vipattaakseen kohti toimintaa.

Loppupäivästä auringonlaskun aikaan saatiin tingattua hyvään hintaan itsellemme kaupunkiajelu vanhalla pinkiksi (ja nimenomaan pinkiksi!) maalatulla avoautolla. Värejä, sekä malleja oli mistä valita ja hinnatkin olivat suotuisia kun osasi hieman tingata. Vanhojen autojen kyydissä istuminen on asia, jota ei pidä jättää toteuttamatta jos Havannaan asti itsensä lennättää. Kaupungissa kannattaa myös käydä päiväkahvilla (tai kaljalla) jollain rakennuksien ihastuttavista kattoterasseista. Huurteista Crystallia (paikallinen Corona) nauttiessa on ihana seurata kaupungin värikästä eloa.

0139cfb141b2c0efa8e8691479adcc44ff724d8fb001819200d90b58fdf7832e4fdf46e652522c3f7e6c

Tokana päivänä teimme jälleen reissun vanhaan kaupunkiin kuvailemaan värikkääksi maalattuja rakennuksia, sekä valtavia vanhoja rakennuksia. Kävimme myös kuokkimassa aivan keskustan sydämessä sijaitsevassa hotelli Iberostarissa, jonka kattouima-allas/baari -tilat tarjosivat mielettömät näköalat vanhaan kaupunkiin. Hotelli on myös käsittääkseni Havannan ainoita viiden tähden saaneita majoituspaikkoja, joten sen on oltava loisto tärppi asumiselle jos kukkaron nyörit vaan antavat periksi. Hotelleista puheen ollen kannattaa myös käydä vilkaisemassa ennen vallankumousta rakennettu Hotel Nacional, joka on yksi Havannan nähtävyyksistäkin.

01e8c8f74cbbe60b1eaca81e9e8d0117954e46f50b013edebe01a064562d97080b2885bef7c5dc3df81401a933c1c3deb7331697a5d587bf478ce52020109a

Tokan päivän iltana lähdimme lyhyen taksimatkan päähän seuraamaan paikallisten tapaa viettää iltaa. Paikka oli Casa de Musica, jossa esiintyy iltaisin paikallisia bändejä. Paikka on ehdottomasti kokemisen arvoinen! Mieletöntä latinalaista musiikkia livenä ja kaiken ikäisiä ihmisiä tanssimassa lavan edessä. Tässä kohtaa täsmennän sen mitä meinaan tanssimisella Kuubassa: siinä missä suomalainen luulee tanssivansa siirtämällä vuorotellen vasenta ja oikeaa jalkaa toisen viereen, kuubalainen laittaa koko vartalonsa peliin iästä ja koosta riippumatta. Rytmi on todellakin veressä ja sen näyttämistä ei häpeillä. Toisin kuin konservatiivinen hieman estyneisyydestä kärsivä länkkäri; täällä säkin voit toteuttaa omat kuumimmatkin salsafantasiasi! Ja itseasiassa paikallisia salsatunteja suositellaankin kokeiltaviksi.

019128389a96b25e48415f8fbf59ece3558026eb220185585884edf62d4ae01bb8f1497c9cee81205e4f

Kolmas päivä oli pyhitetty rantapäivä. Moni Kuuban reissua pohtiva varmaan ajattelee karttaa katsoessaan, että merenrannallahan tuo on, joten rannalle pääsee muutamassa minuutissa. Vaan ei. Lähimmälle uintikelpoiselle hiekkarannalle oli hotelliltamme vajaa tunnin matka. Matka taittui tietysti rennosti vanhalla jenkillä (milläs muullakaan!?) ja maksoi 30CUC per. suunta. Ranta oli ehtaa Karibianmeren laatua, eli valkoista hiekkaa ja turkoosia vettä. Ah. Rannalla oli vuokrattavissa aurinkotuoleja kohtuulliseen hintaan, sekä juomista myytiin tuoleille tuotuna (ei huono). Lisäksi rantaa kiersi lukuisia bändejä soittimiensa kanssa tarjoamassa omia esityksiään auringonpalvojille. Et siis voi rannallakaan ollessa erehtyä olevasi Kuubassa. Guantanamera soi ja salsa svengaa hiekkapohjallakin. Rannan huonoja puolia oli yleisten wc-tilojen olemattomuus, sekä luonnon vaarat: meidän tapauksessa meduusat. Nuo portugalilaisiksi sotalaivoiksi nimetyt siniset ällö-löllötykset voivat olla ihmisellekin vaarallisia, joten kehotan katsomaan tarkasti mihin veteen sitä päästää itsensä tai esim. lapsensa polskimaan. Meressä elää paljon itsepuolustuksen mestareita eli vaarallisia petopolyyppieläimiä, sekä kaloja, joista ei ole varoituksen varoitusta rannalla.

019ced4392ebecc558ea1789d4ecb7a15ff6d298c40126c4a32436e3c7cd1e5f316fc01a6225372952c20191ce37d22fbfe8b3201300e6426d69be77f1d088019e4722f1a586e8a2ea4d4e8cd95cf5d9eb58b1e501307358b72815627157fc010f5a26d669f3ab9ba801d7acbf6cba4a4a108e6a2f3d264018228049b71b

Neljäntenä päivänä kävimme kokemassa Trip Advisorista bongaamamme Fabrica de Arte Cubano -paikan, josta oli kirjoitettu älyttömästi hyviä kokemuksia. Paikkaa oli kuvailtu hipstereiden taidelabyrintiksi, jonka monimuotoisuus selviää vain kokemalla paikka itse. Näin tosiaan oli. Paikka sijaitsee lyhyen taximatkan päässä Havannan vanhasta kaupungista ja on rakennettu vanhan voimalaitoksen tiloihin. Paikka on valtava ja monessa kerroksessa. Ovet taiteiden maailmaan aukeavat ilta kahdeksalta ja paikan edustalle muodostuu jono jo hyvissä ajoin ennen sitä. Paikka on siis hyvin suosittu. Sisäänpääsy maksaa 2,5 rahaa ja loput ostoksistasi kuten juomat kirjoitetaan ovella jaettuun korttiin ylös, jonka sisältö maksetaan lähtiessä paikasta. Fabrica de Arte Cubano on täynnä toinen toistaan eeppisempää ja puhuttelevampaa taidetta, sekä erilaisia tiloja. Eri tiloissa järjestetään illan aikana eri genreihin pohjautuvia musiikkiesityksiä, jotka mahdollistavat kuulemaan monia eri tyylejä saman illan aikana. Yhdessä kerroksessa pauhaa rock, toisessa kuoro tulkitsee herkästi Ave Maryaa ja kolmannessa tiputellaan todella angstista rageräppiä. Ulkoilmaterasseilla voi nauttia kanssaihmisten seurasta ja taustalla soivasta musiikista, sekä drinkeistä kuten: paikallisesta rommikolasta eli Cuban Librestä. Paikka on musiikin, taiteen ja yöelämän nerokas yhdistelmä ja saa jokaisen oman elämän hipsterin kuoriutumaan. Suosittelen isosti.

Tulipahan ladattua tekstiä, mutta olipahan kokemuskin. Pahoittelut latauksen aikataulun venymisestä. Sain tältä reissulta nimittäin tuliaisena jonkun todella ärhäkän kuumeviruksen, josta toipuminen on prosessina edelleen. Tosin olo on nyt jo inhimillinen ja siedettävä eli voiton puolella ilmeisesti ollaan.

Jos Kuubaan vielä joku päivä takaisin lähden niin lähden yhdistelmämatkalle. Matkalle jossa yhdistyy vanha Havanna, jokin muu osa Kuubaa, sekä Varaderon upea rantaviiva. Havanna on kaupunki johon suosittelen lähtemään maksimissaan viikoksi ja sekin olisi omaan makuuni liian pitkä aika kyseiselle kaupungille. Kuuba on nähtävää ja koettavaa täynnä.

0100057ced16d0f88bc6e98792c2bce7680a22c2c7016cc61555430ec7179d3bee8eae5381d0d191a97a019fe56612007cdc8825f52a927aea51af6f53810d01edcf4da751343a2a54ebb667d3a411eccd2170bc01f96501e110de519f1652f75a2781fc15bc353010

Viva la vida! -N

 

REISSUA PUKKAA

A83DAA3B-AE2A-4A96-A0BF-D982431EF200.jpeg

Jep! Reissussa jälleen. Täällä mä jälleen Finnairin koneessa istun kuluttmassa penkkiä, tuijottamassa leffoja ja naputtamassa puhelinta. Onneksi näillä pitkillä lennoilla (tämäkin rapeet 11 tuntia) tarjoillaan ruokaa, juomia ja viihdettä. Ilman esim. Finskin loistavii sapuskoita, erinomaista punkkua, wifi mahista ja (ah) näitä leffoja olis tönöttäminen tässä penkillä vähintäänkin todella tylsää. Äärimmäisen iso plussa on myös tän uuden koneen (A350) jalkatilat ja hiljaisuus. Puhumattakaan business luokasta..(U P E E).

Tän vuoden puolelle tää reissu on jo toinen, jos uudenvuoden Dubain pikavisiitti lasketaan mukaan. Viime vuos olikin sitten ennätyksellinen matkailuvuosi mun kohdalla. Kesä- ja joulukuun välillä tuli koluttua: Tokyo, Rhodos, Miami, Mexico ja Dubai. Eli kun antaa mulle mahdollisuuden matkustaa, niin mä matkustan. Matkustan aina kun voin ja vaikka se pienen loven mun budjettiin tekisikin.

Tosissaan oon kokoaikainen opiskelija tällä hetkellä, joten kannan välillä myös läksyt mukanani matkoille. Tälläkin hetkellä mukanani kulkee espanjan kielen kurssikirja ja tehtävät. Eli opiskelun tulos ei ole se mistä löystän hihnaa. Teen vain kaksi kertaa enemmän hommia ennen kun heitän matkalaukkuni matkalle ruumaan.

Tällä hetkellä lentoaikaa on jäljellä vajaa tunti ja määränpää häämöttelee kartalla, joten kuvat, vinkit ja tarinat Kuuban Havannasta tulossa pian!

MINÄ HELLAHIRMUNA + AVOCADOPASTA RESEPTI

01b41dcf08e0a41f3260ce5f16f07e08c37350d4b001624ff79e901ff8bc1486749cb489647862fd9796

Kukapa nyt hyvästä ruuasta ei tykkäisi tai haluaisi osata tehdä sitä itse. Kokkaustaidot kun kaiken kaikkiaan on hyvin arvostettava taito. Ainakin kotitaloutemme muiden kanssajäsenten perspektiivistä katsoen.

Kokkaustaitojen jakautuminen pariskuntien kesken on yleensäkin: toinen tekee/osaa; molemmat syö. Harvoin sitä kuulee, että molemmat olisivat yhtä kiinnostuneita ja yhtä lahjakkaita soppakauhan veivaajia. Joskus sitä myös kuulee, että kummatkin osapuolista karttavat kaukaa keittiön perinpohjaisinta  käyttötarkoitusta. Eikä siinä mitään väärää ole! Jokainen tyylillään!

Itse olen lapsesta asti tykännyt ruuanlaitosta ja sen opettelusta. Alkuun keittelin kivistä mielikuvitusruokaa ja myöhemmin lukutaitojen karttuessa kokeilin jo reseptejä. Amatööri kokkaaminen kotona on siis säilynyt harrastuksena tähänkin päivään asti ja tykkään testailla milloin mitäkin ruokia, opetella ja kehittää niitä-, sekä omia keittotaitojani. Kokkaaminen on cool!

Yhtenä suosikkinani on erilaiset pastat. Vaikka pastat mielletään hieman epäterveellisinä ja hiilihydraattipitoisina energiapommeina, suosin niitä silti. Treenipäivää edeltävänä iltana nautittu iso pasta-annos antaa mojovan buustin treenisuoritukselle ja pitää nälän poissa pitkään. Toki energiapitoisuuteen ja pastan terveellisyyteen vaikuttaa suuresti “pastakastikkeen” sisältö. Näkökulma: jos pastasi sisältö koostuu pelkästä tuorepastasta ja pestosta, on sen ravintosisältö köyhääkin köyhempi. Itse suosin aitoja raaka-aineita, ehtaa kermaa ja välttelen valmiskastikehyllyjen tarjontaa.

Seuraava avocadopasta resepti soveltuu tarjoiltavana yksinään, tai proteiinin lähteitä kaipaava voi paistaa pastan kylkeen vaikka kanan rintafileen. Tosin pasta itsessään on jo avocadon ansiosta täyttävä, täyteläinen ja riittävä ruoka sellaisenaan. Avocado nousi jokunen vuosi sitten kovaan nosteeseen ja loppua suosiolle tuskin on nähtävissä. Tässä siis yksi versio suositusta avocadopastasta. Helppoa, nopeaa ja maistuvaa!

01d9e664b8d6e49e18ea35eabfb474443f2696964f01644e738e48e7fafa26944992edde08c2312c1a3801bca816da04ad7706b5e1aa932ab404c181dea51201624ff79e901ff8bc1486749cb489647862fd9796

AVOCADO PASTA

500g spaghetti

3-4 avocadoa (huomioi hedelmän koko määrässä)

1-2 valkosipulin kynttä (oman maun mukaan)

1-2 punaista chilipaprikaa (medium)

lehtipersiljaruukku

basilikaruukku (tuuhea)

lime (puolikas tai kokonainen)

parmesan (raasta itse)

oliiviöljyä

suolaa

pippuria

016bdaf53fe3a770b576c44a82af7c1c6d8e767b32

Voit alkuun laittaa pastaveden lämpenemään alkuvaiheiden ajaksi. Keität pastan vasta kun pohja on valmis.

Kuutioi avocado veitsen avulla ja lisää se kulhoon, johon myöhemmässä vaiheessa pitäisi mahtua koko pastan sisältö. Purista lime avocadojen päälle, puolikas riittää ensiksi. Voit lisätä limeä myöhemmin oman maun mukaan.

Kuori valkosipulit, siivuta chilipaprikat (poista siemenet, ettei tulisuus manipuloi koko pastan makua), silppua basilika ja lehtipersilja. Basilikaa voit silputa halutessasi koko ruukun, mutta lehtipersiljaa riittää pienempikin määrä (maku voimakkaampi).

Purista valkosipulin kynsi/kynnet kulhoon, lisää chilipaprikan siivut, lehtipersilja-, ja basilikasilppu. Sekoita.

Keitä spaghetti hyvin suolatussa vedessä al denteksi. Pastan kuuluu olla napakkaa ja kiinteätä, ei mössöä, joten maista pastaasi 6-7 minuutin keittämisen jälkeen.

 Lusikoi kiehuvaa vettä pastavedestä sekoitetun avocadomixin sekaan tyylillä: annos vettä+sekoitus, annos vettä+sekoitus, kunnes koostumus on sopiva. Kuuma suolattu vesi pehmentää avocadoja (varsinkin niitä ei niin kypsiä) ja tekee seoksesta “juoksevamman”, sekä antaa makua. Älä kumminkaan lisää vettä niin paljoa, että se ei enää “imeydy” mössöön. Ei siis lätäköitä kulhon pohjalle. Lopuksi voit lorauttaa joukkoon hieman oliiviöljyä. Mausta seos mustapippurilla ja suolalla. Ole varovainen suolan kanssa, sitä tulee myöhemmin myös pastan mukana.

Siivilöi pasta ja kaada kattilaan takaisin. Älä lisää öljyä! Nostele pastaa kattilasta avocadomixin sekaan annos kerrallaan sekoittaen (et välttämättä tarvitse kaikkea pastaasi). Sekoita kunnolla.

Tarjoile valmis pasta välittömästi raastetun parmesanin kanssa. Halutessasi voit lisätä basilikan lehtiä tai koristella annoksesi sillä.

016563a7dd140fa2d463fad3e382643ea5305775a0

Antoisia kokkaushetkiä -N 😉

ONKO KIIRE?

 

fullsizerender_5

Ihmisillä tuntuu aina olevan kauhea kiire ja hoppu joka paikkaan. Kiire on kuin asia, joka pakottaa hoitamaan asioita nopeammin, että ehtisi tekemään enemmän. Suoritteita suoritteiden perään, pieni lepo väliin (yöunet) tai ei sitäkään. Kiire on käsite joka velloo ympärillämme ja esittelee itsensä tilanteessa kun tilanteessa: lauseiden, eleiden tai tekstin muodossa. Tunnistatko sinäkin itsesi “kiire, kiire, hop, hop, juoksee, ehtii, vääntää, tiskaa, punttaa” -persoonaksi?

Nopeus ja kiire yhdistettynä saa mielestäni tekemisen vaikuttamaan sähläämiseltä. Vähän niin kun “juosten kustulta“. Kiireen luomat tuotokset menee useimmiten aidan matalimmasta päästä ja saattaa tuloksellaan tuottaa vaan lisää hommaa. Joten miksi me elämme niin hitonmoisessa kiireessä jatkuvasti?

Aamulla on kiire bussiin, ettei myöhästy töistä. Töissä on kiire töiden kanssa, että pääsee kotiin. Lounastaukoakin voi nipistää muutamalla minuutilla, että saa suoritettua muutaman työhomman enemmän. Kotimatkalla pitää nopeasti kiitää kauppaan, että ehtii vielä salille. Kaupassa poukkoillessa alkaa ärsyttää hitaat ihmiset, jotka tukkii käytävät kärryillään. Kassajonossa kaksikin ihmistä on liikaa… Koska kiire! Salillakin on “yllätys, yllätys”- liikaa ihmisiä ja sehän tunnetusti hidastaa omaa suorittamista. Nyt alkaa pinna jo oikeasti kiristyy ja jos tähän palettiin pitäisi lisätä vielä lapset olisi tulos tuplasti kiireisempi. Eikö olisikin? Itse en perheellisen näkökulmasta osaa kertoa, koska minullahan lapsia ei ole. Mutta veikkaan arvaavani oikein, että kiire asuu niissäkin huusholleissa.

img_9760

Oon itse aikamoinen suorittajaluonne ja kiire on mulle ihan tuttu juttu. Jotenkin sitä vaan on alkanut miettii sen vaikutusta ympärillä tapahtuviin asioihin, ihan eri kantilta kuin aikaisemmin. Ehkä mun tauko (opintovapaa) työelämästä on laittanut mut pohtimaan, tai ehkä oon lukenut liikaa psykologiapohjaisia kirjoja? En tiedä, mutta jotain on tapahtunut. Osaan mieltää ajan ja ajankäytön aivan erilailla kuin aikaisemmin: päivät vilisee ihan liian nopeasti ilman kiirettäkin. En halua herätä kahdenkymmenen vuoden päästä toteamaan, että kun oli niin hemmetin kiire. Elämästä pitää osata nauttia. Aikaan ja sen kulumiseen ei voi vaikuttaa, mutta siihen miten ja mihin sen käyttää voi.

Aikaisemmin mulla ei ollut mitään muuta aikataulua elämässä kun työvuorolistat ja lukujärjestys, jotka määrittelivät mun menot. Noiden väliin ei paljon muuta aikaa jäänytkään, joten asioiden aikatauluttaminen tuohon aikaan olisi ollut ihan kohdillaan. Silloin joutui kirjaimellisesti priorisoimaan omat tekemiset sen mukaan mitä ehtii ja mikä on tärkeämpää kuin toinen. No mutta, se on toinen tarina. Nykyisinhän mulla on enää toi lukujärjestys vauhdittamassa mun elämää, joten kalenteriini mahtuu ihan toisella tapaa hetkiä joista nauttia ajan kanssa. Arkea joka on tasapainoisempaa kuin koskaan aikaisemmin aikuisiällä kokemani ja arkea josta on karsittu pois kaikki turha suorittaminen ja kiire.

01c0b330a9409cef920d0a4344f0a33263f439289a

Tämän tekstin innoittajana toimi Timo Lampikosken kirja: Hidasta! Ajankäytön valinnat arjessa ja työssä. Suosittelen lämpimästi kaikille kiireisille ja vähemmän kiireisillekin tyypeille!

Kiireetöntä viikonloppua ;)!

HOME SWEET HOME

01adaeb9f152d5e6e6481c38bbef4efbf2e44f04d401c3d400e3d67c9632d82a1b56f5bb819aeb554ed001719561804c1face7df0e02d2ced02519f1be4192

The place to be. Turvallisuus, rauha, lämpö ja kodikkuus. Käsitteitä jotka kuvaa oman kotini neljän seinän sisällä olevaa atmosfääriä.

 

Noiden ihanien seinien sisälle kätkeytyy myös paljon laajempi osa musta, jolla viittaan nyt mun luovaan ja harrasteelliseen puoleen. Toiminnallista energiaa riittää kun lähdetään miettimään mun ja sisustamisen suhdetta käytännön toteutuksina. Oon siis aina ollut aikamoinen sisustusfriikki, joka tykkää suunnitella ja järjestää aina jotain uutta (oli kyseessä maustepurkkien uudelleen järjestely hyllyyn tai kokonaisvaltaisempi lattiasta kattoon kalustaminen). Pikkutyttönä (alle 10 wee) sisustusvimmani lähti liikkeelle ensiksi muumitalon- ja myöhemmin barbie-talon vastaavana sisustussuunnittelijana toimimisesta 90-luvun ihmeellisessä maailmassa. Itseäni miellyttävä pikkutarkka lopputulos on siis lapsesta asti ollut luovan tekemiseni A ja O.

Kotiin siis kätkeytyy paljon muutakin kuin vain lattiaa, kattoa ja kalusteita. Kivassa ja kodikkaassa kodissa on kiva viettää aikaa ja toteuttaa omia kiinnostuksen kohteita, sekä omalla kohdallani tämän hetken tärkeimpiin kuuluvaa elämänosiota eli opiskelua. Suurin osa opiskelustani tapahtuu näiden seinien sisällä, koska olen todennut sen tehokkaimmaksi. Jotkut tykkää lähteä kahviloihin opiskelee ns. karkuun kaikkia kodin oheishäiriötekijöitä. Itse koen kumminkin kohtaavani enemmän noita ko. tekijöitä siellä ollessani, joten koti on se paras paikka tämän asiankin toteuttamiseen.

“Sisustusfriikkeys” on ehkä se kaikista oleellisin osa mua, kotona touhuamisen saralla. Siinä missä uusien (ja vanhojen) mööpeleiden asettelu ja siirtely kuvailee mun luovaa “suunnittelija” -puolta, niin pianon soitto-, piirtäminen- (joka on viime vuosina ollut jostain syystä aika vähäistä) ja kirjoittaminen kuvailee sitä boheemia taiteilijasielun toimintaa.

Ruuanlaitto, pukeutuminen (muoti, tyyli, trendit!) ja meikkaus lokeroituu enemmän sinne rutiiniharrasteiden puolelle, jotka miellän välillä myös pakkopulla kategoriaan. Tosin kiireetön ja suunnitelmallinen ruuanlaitto/leipominen muille kun (vain) itselle on viihdyttävyydeltään melko 5/5 puuhaa! Pukeutumisesta vois saada enemmän kiksejä jos omistaisi jonkun valtavan hienon vaatehuoneen, jonka kaikki vaatteet voisi ripustaa henkareille nätisti värikoodeittain, ahh (on muuten unelma, jonka meinaan toteuttaa).

Toteutuksista seuraavana olisi kummiskin muutto pois mun ihanasta Helsingin keskustan kämpästä. Tää kämppä on järjestyksessään seitsemäs missä oon asunut, jos lapsuusajan asuntoja ei lasketa mukaan. Tästä seuraavana olisikin vuorossa sitten luukku numero kasi. Kääk! Jännää. Tää toistaiseksi nykyisen kämppäni ja mun suhde on ollut pisin koko asuntohistoriani aikana ja siitä luopuminen on jokseenkin haikean vaikeaa. Täällä mä varmaan porskuttaisin menemään vielä monia vuosia jos vuokrasuhteeni määritelmä olisi: ikuisesti voimassa oleva ja siviilisäädyltäni olisin sinkku. Näin ei kumminkaan ole, joten on tullut aika kirjoittaa piste luukulle numero seitsemän ja otsikoida tuleva lucky number 8.

01d06f85e1870a9029adccc3709bf3737b4749bae6012401cd1ec2d7b77dfcfca380a44ed8f7de9a3906

Banaanilaatikoiden kerääminen on alkanut! Joku fiksu on myös määritellyt ohjeen jonka mukaan laatikoita tulisi olla hamstrattuna (tai ihan vaan hankittuna) oman kämpän neliöiden verran. (Tämänhetkinen banaanilaatikoiden saldo 6/43.) Lönnrotinkatu kiittää ja kuittaa -N 

 

 

 

VIIME VUODEN VOIMALLA VUOTEEN 2018

IMG_7132

Jossain kohtaa elämässä alkaa se kohta, jossa aletaan pohtia omien valintojensa summaa. Usein tämän kohdan aloitteellinen pohdinta korostuu vuoden vaihteen tiimoilla, jossa lähdetään tavoittelemaan sitä uutta ja parempaa suuntaa elämällensä.

Niin kuin useat muut, niin myös minä, lukeudun tähän muutosten kerhoon. Yleensä oman elämäni muutoskohta kestää korkeintaan tammi- ja helmikuun ajan ja maaliskuussa on jo muut hommat mielessä.  Juna on siis totisesti palanut takaisin lähtöraiteelleen. Kaikesta tästä tiedostamisesta huolimatta mä jaksan joka ikinen vuos viedä sen junan takaisin kääntöraiteellensa ja lähtee ajaa niitä samoja muutosten reittejä pitkin.

Tänä vuonna vaan lähtökohtaisesti kaikki on jo valmiiksi aivan uudella pohjalla. Aloitin siis muutokseni jo viime vuoden puolella, jäämällä opintovapaalle pitkäaikaisesta kymmenen vuoden mittaisesta työputkestani, joka samalla oli myös pitkittynyt välivuoteni opinnoista. Töistä opintovapaalle jääminen on osoittautunut kohdallani yhdeksi elämäni parhaimmista päätöksistä ja muutoksen kannalta myös olennaisimmaksi.

Nyt kun oon päässyt kunnolla opintojen makuun niin aion jatkaa samalla radalla myös vuoden 2018 ajan. Tavoitteet opinnollisesti on siis täysin selvää kauraa, jonka eteen tehtävä duuni on kovaa ja armotonta omakohtaisesti. Jonain päivänähän sitä voisi vaikka ylpeänä heilutella sillä kaikella työllä saavutettua tutkintotodistusta? ( Vuoden sana: TREADENOMI )

Opintovapaani on myös mahdollistanut elämäni muiden osa-alueiden kunnossapidon. On ollut aikaa jakaa vapaa-aikaansa muullekin kuin työlle ja koulukirjoille: läheiset ihmissuhteet, sekä oma pää vaatii myös huomiota toimiakseen. Näin ei siis tosiaan ole aina ollut; koulun, työn ja olemattoman vapaa-ajan yhdistäminen näkyi kaikessa tekemisessäni niin henkisesti kuin fyysisestikin. NEVER AGAIN!

Nyt jälkeenpäin katsottuna mun elämä on palanut ruotuihinsa ja tunnen suurta onnellisuuden, sekä kiitollisuuden tunnetta. Oon tyytyväinen mun valintoihin ja osaan nauttia asioista ihan toisella tasolla kuin aikana jolloin testailin rajojani niiden synkemmällä puolella. Otetaan se kokemus nyt sitten vaikka opetuksena elämästä ja oman itsensä tuntemisesta. Läpi ton vaiheen rämpineenä voin keskittyy taas asioihin mitä arvostan kuten: terveys ja kokonaisvaltainen hyvinvointi. Aihepiiri jolla tosiaan on järisyttävän kova vaikutus elämänlaatuuni ja sitä kautta tasapainoiseen arkeen.

01cd74651ab3a4b3f57813809292d817047badd38e

Tänä vuonna mä aion ottaa kaiken ilon irti tästä elämästä. Ei synkistelyä, vaan: iloa, urheilua, matkustamista, opiskelua, tätä hetkeä ja parempaa huomista!

🙂