Juokseminen elämäntavaksi

IMG_3499

Kevät on parasta aikaa aloittaa uusi ihana lenkkeily harrastus. Auringon lämmittäessä ilmaa ja sulattaessa jäitä lenkkipoluilta, alkaa ulkona liikkujien määrätkin nousemaan. Keväinen sää saa ihmiset heräämään ja kävelytiet kutsumaan kulkioitaan.

Kulkioiden joukossa on kokeneita pro-lenkkeilijöitä, jotka juoksevat vuodenajasta riippumatta. Näiden kestävyyshirmujen sekaan mahtuu myös lenkkipolkujen noviisit, jotka ovat päättäneet ottaa lenkkeilystä uuden elämänkumppaninsa. Valitettavan usein tämä intohimoisesti alkanut suhde päättyy kumminkin pian eroon, jolloin vanhempi suola nimeltä sohva alkaa jälleen janottaa. Eron jälkipyykkiä pestessä aletaan miettimään mikä osa oli se joka tuhosi vasta-alkaneen liiton. Itse väittäisin omien kokemuksieni perusteella vastauksen löytyvän ahneudesta: halutaan liikaa, liian nopeasti ja mieluiten mahdollisimman pian.

Hitaasti hyvä tulee

Vanha sanonta: “maltti on valttia” osuu kuin lanka neulan silmään puhuttaessa niinkin raskaasta ja vaativasta lajista kuin juoksu. Ihminen joka ei ole eläissään juossut pidemmälle kuin bussipysäkki, ei voi aloittaa lenkkeilyä vaatien itseltään kohtuuttomia. Kehon totuttelu uuteen lajiin vaatii aikaa ja kehittyminen seuraa perässä, kunhan vain maltat odottaa.

img_3470.jpg

Muistan itse ajatelleeni joskus koulun liikuntatuntien pakollisilla juoksuosuuksilla, että: “kuinka nuo muut pystyvät juoksemaan tän koko matkan yhteen soittoon pysähtymättä tai kävelemättä”, ajatuksistani huolimatta en kumminkaan pysähtynyt täysin. Juoksin verenmaku suussa, jokainen raaja maitohapoilla, koska luovuttaminen muiden nähden ei ollut vaihtoehto. Maaliviivalle päästessäni hengitykseni muistutti lähinnä paniikissa olevan ihmisen hyperventilointia. Silloin toivoin, että kukaan ei tulisi kysymään minulta mitään, koska kaikki energia keskittyi sillä hetkellä vain tajuissa pysymiseen. Minut oli traumatisoitu.

Cheerleading (kilpa) harrastuksen aloittaessani jouduin hautaamaan traumani juoksemisesta, koska kyseinen laji edellytti todella kovaa kestävyyskuntoa. Myöhemmässä vaiheessa lopetettuani harrastuksen töiden takia, lopetin myös säännöllisen urheilun pitkäksi aikaa. Onneksi kunto säilyi hyvällä tasolla fyysisen työni ohella.

IMG_3500

Juokseminen harrastuksena tuli kuvioihini vasta aikuisiällä. Muistan miettineeni joskus, kuntosalin juoksumatolla hölkötellessäni, että voisinhan minä tätä samaa harrastaa ulkonakin. Seuraava ajatus oli kestävyys. Kuinka pystyisin juoksemaan vaihtelevassa maastossa hyytymättä?

Aloitin itse lenkit hyvin lyhkäsistä matkoista: kun pystyin juoksemaan kaksi kilometriä kevyesti, tuplasin panoksia. Kehittyminen ei kumminkaan aina (tai koskaan) ollut nopeaa ja välillä tulikin tehtyä hirvittäviä ylilyöntejä. Alkuun ei koskaan pitäisi lähteä pakolla repimään ja ahmimaan kilometrejä. Kunto kasvaa jatkuvasti, vaikka sitä ei alkuun huomaisikaan. Jossain vaiheessa sitä havahtuu tilanteesta jossa on ylittänyt sen kehitysvaiheen, jonka ei omasta mielestä pitänyt olla edes koskaan mahdollista.

Juoksemisessa tärkeää on fiilis ja oman kehonsa kuunteleminen, silloin kun puhutaan harrastuspohjaisesta lenkkeilystä, josta halutaan saada pysyvä tukipilari elämään. Pakottamalla ja turhan korkeilla sykkeillä saa vain rikottua oman kroppansa, sekä mielensä. Lenkkeilyn kuuluisi olla kehoa ja mieltä korjaavaa tekemistä hyvällä flowlla.

Keskity siis omaan tekemiseesi ja lopeta itsesi vertaaminen muihin. Koko lenkkiä ei tarvitse jaksaa juosta yhteen soittoon, eikä ylämäissä tarvitse vetää sykkeitä oksennukseen asti. Edessä olevaa lenkkeilijää ei tarvitse ohittaa, eikä ohittavan juoksijan vauhtia tarvitse alkaa seuraamaan. Näitä ohjenuoria muistuttelen harvase päivä myös itselleni, kun lenkille lähden. On tärkeää tiedostaa omat rajansa ja muistaa kuunnella oman kehon viestintää. Mielestäni vain tällä tavalla lenkeistä voi oikeasti nauttia ja saada endorfiinivyöryjä, jotka koukuttaa hyvän olon tunteellaan juoksemisen pysyväksi osaksi elämääsi.

IMG_3445

Kevyin askelin ja kevyin mielin kohti viikonvaihdetta. 

 

 

 

 

 

TAHDON AAMUIHMISEKSI

01ee070b850a27af1ce00ebcbb329773135a3aed6bOn aikaisia aamuja, liian aikaisia aamuja, aamuja ja aikoja mitkä eivät lukeudu enää aamuiksi, mutta siltikin niihin saattaa kuulua: “hyvää huomenta” -toivotus. Sitten on meitä iltaihmisiä ja aamuihmisiä, jotka eivät ymmärrä toisiaan.

Iltaihmiset kadehtivat aamuihmisten taitoa herätä aikaisin aamusta virkeinä uuteen päivään, ilman minkäänlaista apuvälineen pirahdusta. Todellinen aamuihminen ei siis tarvitse herätyskelloa! Onhan se nyt hieman kadehdittavaa näin iltaihmisen vinkkelistä. Aamuihmiset ihmettelevät kuinka iltaihmiset voivat nukkua puoleen päivään asti, kun itse ovat jo tehneet lähes puolet päivän hommista. Aamuihmiset kuuluvat siihen tutkitusti parempaan genreen, johon kaikki haluisivat kuulua. Siksi aamuihminen voikin hieman työntää rintakehää eteen ja kehaista omilla taipumuksillaan. Niin minäkin tekisin jos aamuihmistyyppiä edustaisin!

Olen siis itse ollut iltapainotteinen ihminen niin kauan kuin muistan ja aikaisin herääminen on aina lukeutunut tuskaisten tehtävien listalle. Tein monta vuotta työtä kaikkina vuorokauden eri aikoina ja sen verukkeella annoin itselleni myös oikeuden olla välittämättä erinäisistä suosituksista. Totuin siis heräämään ja nukkumaan milloin ja mihin aikaan tahansa. Tämän takia ja tämän jälkeen on ollut järisyttävän haasteellista löytää säännöllisyyttä vuorokauden järkevään jaotteluun.

img_3168

Viime vuoden syyskuusta lähtien mulla on ollut mahdollisuus tehdä korjausliikkeitä omiin totuttuihin tapoihin ja muokata synnynnäisestä iltaihmisestä hitaiden-, aikaisten- ja pirteiden aamujen ystävän, joka käyttää herätyskelloa ilman torkkua. Arvaatte varmasti tässä vaiheessa asian oikean laidan. Kyllä. Puhelimessa on parhaimmillaan lähemmäksi kymmenen eri herätystä, jos aikaiselle herätykselle on olemassa jokin tärkeä syy kuten: lento. Muissakin tapauksissa herätyksiä on ainakin kolme erilaista tyyliin: “in my dreams (7:00), possible (9:00) & the real one (11:00)”.

Niinä aamuina kuin tuo unelmieni heräämisaika onnistuu (eli silloin kun olen sopinut aamutreenit salille), fiilis on aivan mahtava! Herääminen on tukkoista kuten aina, mutta viimeistään kun on saanut aamulenkin tai treenin tehtyä, niin endorfiinien nousevan määrän voi aistia toinenkin ihminen. Miksi sitten aikaisin heräämisestä ei muodostu jo tämän motivoivan seikan kautta automaatio, joka toistaisi itseään joka päivä? Miksi se myöhään valvominen vie aina voiton aikaisilta aamuilta? Voisiko joku tulla laittamaan kaikki elektroniikka laitteeni toimintokyvyttömiksi kello yhdeksän jälkeen ja laittamaan jääkaappiini lukituksen 20:00-06:00 väliseksi ajaksi, jotta oppisin elämään kuten aamuihmiset.

fullsizerender

Tänään heräsin vähän jälkeen kello kymmenen “jo”! Loppuviikon haasteeksi laitan aikaisten aamujen tavoittelun.

 

TAVOITTEENANI: SÄÄNNÖLLINEN LIIKUNTA

015a105d05efef3618f3cb83e2b4ebe402bdcfc35f

Treeniä se vaatii jos tahtoo kuntoon päästä kesäksi, tai saavuttaa omia tavoitteitaan. Itse olen mestari luomaan pääni sisällä laajoja strategioita, joidenka avulla saavutan (tai paremminkin saavuttaisin), ne haluamani parannusehdotukset omassa ulkokuoressani.

Jokaisellahan meistä on aina joku kohta kehossaan (painosta, iästä tai sukupuolesta riippumatta) jota tahtoisi jollain tapaa muokata enemmän mieleisekseen. Itse tahtoisin muokata pysyvyyttä treeneihini ja sitä kautta tuloksia kehoon, sekä mieleen. Tahtoisin siis saavuttaa jonkinlaista säännöllisyyttä ja muokata liikunnasta säännöllisen elämäntavan.

019fb915b3b45c1ec7d2152d5fffd6518e320a1a74

Olen aina ollut urheilullinen ja liikkunut monipuolisesti, mutta treenaamisestani on aina puuttunut rytmillisyys, jonka kautta luodaan pysyviä asioita osaksi omaan elämään. Käytännössä tämä rytmin puute siis tarkoittaa kohdallani seuraavaa: pari viikkoa säännöllistä treeniä, viikko tai kaksi taukoa, viikko tai pari taas treeniä ja sitten taas palautellaan viikkotolkulla. Johan sen järkikin sanoo, että tuossa kaavassa ei ole mitään järkeä. Epäsäännöllisen säännöllisellä ei saavuteta yhtäkään tavoitetta. Treeni pyörii oravanpyörää niin salilla kun juoksupolullakin, kehitystä ei tapahdu ja mikään ei motivoi. Samojen juttujen toistuvasta hieromisesta ei myöskään muodostu elämäntapaa, eikä treenaaminen vaikuta pysyvästi henkiseenkään hyvinvointiin. Mikä avuksi?

01dcab34f83c2c4370dcfe90f2765eecbdb43369d4

Tiedostan siis omat ongelmakohtani treenaamisessa ja tätä kautta olen luonut strategian kohti terveellisempiä elämäntapoja. Tapoja jotka tulisivat elämääni jäädäkseen. Jäisivät ja sitä kautta jalostuisivat. Jalostuisivat tuottaen uusia perspektiivejä elämääni. Elämääni, jonka elän vain kerran ja sen miten sen elän on se kohta, johon pystyn omilla valinnoillani vaikuttamaan.

Tavoitteenani on säännöllisyys eli treenin määrän vakioituminen tavaksi ja sen kautta oman kehon muokkaus mieleisemmäksi. Aikaisemmin ajattelumaailmani on kulminoitunut pelkkään kehonkuvalliseen muutokseen; muutos tarvitsee pitkäjänteisyyttä. Kova työ palkitaan, jos työ on tehty oikein. Pyrin siis fokusoitumaan tekemiseen, sen laatuun ja määrään. Motivoin itseäni minulle räätälöityä harjoitussuunnitelmaa noudattamalla: ohjeita seuraamalla syntyy onnistumisia! Olen aika varma että mitä pidemmälle mennään ja mitä enemmän saan rakseja vedettyä tehtyjen treenimerkintöjen päälle, sitä varmemmin liikunnasta alkaa muodostumaan rutiini arkeeni, tapa jota ilman en voi elää.

01a5e655078940fc8ab248b76b0bf593a9778e4df6

Tekemisen fiilistä!

MINÄ OPISKELIJANA

0105054a2852223c3b1a155555e7151d4d17380172Olisi pitänyt ostaa kalenteri kokoa A4 ja noudattaa “to do” -listaa. Aikarajatkaan ei riitä, kaikkialla lukee DL (deadline). Hiukset putoo päästä, tekstiä ei synny ja kansantalous on hepreaa. En taida valmistu koskaan. Haluisin oppia, mutta en opi, vai opinko sittenkin? Mikä musta edes tulee isona?

Aikarajat paukkuu ja määräaikaa tehtävän suorittamiselle on enää vain muutama tunti jäljellä. Tuska, epätoivo ja turhautuminen valtaa ajatusmaailmani. Ne kuuluisat “deadlinet” täyttää koko kalenterini! Aika on priorisoitava. Vai? Olisiko syytä tehdä parempi aikataulutussuunnitelma, katsoo peiliin ja syyttää vaikka ihan vaan itseään?

Olen suorittajaluonne ja tykkään paineen alla työskentelystä, niin koulussa kuin töissäkin. Varmaan myös siksi ajan itseni usein tilanteeseen, jossa herään tekemään asioita sillä kuuluisalla “viimeisellä hetkellä”. Eihän se fiksua ole, tiedetään. Elämä olisi varmaan stressittömämpää ja omalla tavallaan jouhevampaa kun tekisi kaiken niin kuin ns. kuuluisi (kadehdin teitä jotka tuon täsmällisyyden taidon omaatte).

Oli miten oli. Näin pääsi taas käymään. Liikaa päällekkäisiä kursseja, liikaa deadline:i ja liikaa kaikkea muuta mielekkäämpää tekemistä. Efekti nimeltä: lumipallo on taas täällä. Pyörien ja vierien se on jälleen kasvattanut kokoaan ja sotkenut mun kalenterin kaikki kirjoitusruudut. Kuulostaako tutulta?

016933c7829c0d3647b500a9abcc8bbf7a01ebb74f

Näiden tilanteiden pelastajana toimii yleensä mun oman luonteen kaksi taistelija piirrettä: päättäväisyys ja sinnikkyys. Mottona vanha kunnon: “mennään läpi vaikka harmaan kiven”. Eli suoriudutaan kaikesta ja kaikesta huolimatta, mieluiten kunnialla. Syy turhaan ahdinkoon, stressiin ja paineisiin löytyy yleensä läheltä; “peilikuvassa kuultaa vastauksesi”.

Joka jaksonvaihdos on uusi alku, joka meinaa itseni kohdalla ensi viikon maanantaita. Olen taas jutellut oman peilikuvani kanssa ja ollaan tehty runsaasti hienoja suunnitelmia. Ollaan vähennetty taipuvaisuuttani yltäkylläisyyteen, karsimalla muutama kurssi suoritusjonosta, jotta kevät voisi olla muutakin kuin hikipisaroita otsalla. Peilikuvani kysyi multa: “etkö vois olla armollisempi itelles ja hyväksyy vähemmänkin suorittamisen?  Koita vaikka joogaa välillä.” Päätettiin siis peilikuvani kanssa löysää vähän tahtia ja fokusoitua hyvinvoinnin kautta tekemiseen; maanantaina se taas alkaa! Every day it’s a new beginning!

fullsizerender_10

Munarikasta viikonloppua! Se on lähtölaukaus pääsiäiseen käsillä ja kovaa vauhtia kohti yöttömiä öitä mennään!

 

 

 

 

KUUBAN HAVANNA

01b1aff26551f738ef32a70802280649f943c1b383Ränsistyneitä rakennuksia, latinalaisia rytmejä, vanhoja jenkkirautoja, luovaa taidetta, käsitöitä, rommia ja sikareita. Niitä ja monia muita asioita oli Kuuban Havanna.

Kuuban pääkaupunki Havanna, jonka vanhakaupunki on Unescon maailmanperintökohde, on ehdottomasti kokemisen arvoinen matkakohde. Matka Kuubaan on kuin hyppäisi aikakoneella vuosikymmenten taakse, milloin teknologian kehityksen tuomista helpotuksista ei ollut vielä tietoakaan. Kuuban katukuvissa näkee vanhojen jenkkirautojen hehkua kaikissa uskomattomissa väreissään, aina haalean vaaleanpunaisesta, neon vihreään ja kaikkea siltä väliltä. On lähes rikollisen tuntuista nähdä Kuubassa nykyajan autoja, jotka ajoittain olemassaolollaan muistuttavat kaksituhattaluvun todellisuudesta; Pidän ennemmin fokukseni värikkäissä jenkkiautoissa, hevoskärryissä sekä kolmipyöräsissä munatakseissa. Havanna on kaikessa ränsistyneisyydessään kaunis ja eläväinen kaupunki.

01444ecf443cce179d99b75b1838d01ae1c7d249420130c1b98097416f2df48e451acb840944d0fd065601fdb45f96f5f54883284590abc1587db2bbe189d9

ENNEN MATKAA (ns. hyvä tietää osio)

Tärkeimpänä muistutuksena ennen Kuuban matkaa on turistikortin hankkiminen. Tuo kortti on hankittavissa Kuuban suurlähetystöstä tai vaihtoehtoisesti lentokentältä ja se kannattaa hankkia hyvissä ajoin, koska käsittelyajat saattavat olla pitkät. Turistikorttia tarvitset lentokentällä Kuuban päässä, jossa virkailija sen tarkistaa.

Valuutta-asioista on myös hyvä olla perillä ennen kohteeseen lähtemistä. Vaikka elämmekin vuotta 2018 ja rahan saamisen kuvittelisi olevan helppoa missä tahansa päin maailmaa, mutta näin ei kumminkaan ole. Kuubassa muovin vinguttaminen ei juurikaan onnistu muualla kuin hotelleissa, joten varaa käteistä rahaa matkaan sen verran kuin sitä tarvitset. Rahanvaihto tapahtuu Kuubassa ja täkäläisiä pesoja on turha etsiskellä Suomen valuutanvaihtopisteiltä, koska niitä ei ole. Kuuban peson vienti maasta on kiellettyä, joten valuutta vaihtuu kätevästi hotelleilla ja lentokentällä. Euro on vaihtovaluutoista edullisimmasta päästä, toisin kuin esimerkiksi dollari.  Turistit käyttävät turisteille suunnattua pesoa (CUC) ja paikalliset paikallisille; “rikas” turisti maksaa isomman rahan (ja näinhän sen kuuluukin mennä). Voit ajatella omaa riihikuivatukkoasi merkkilompakkosi kätköissä valtavana omaisuutena paikallisen silmissä, koska paikallinen tienaa Kuubassa jotakuinkin euron verran päivässä, jos sitäkään. Voit siis ajatella tippikulttuurin todellisena hyveenä paikan päällä ja muistaa, että pienikin raha on iso raha Kuubassa, älä siis poistu ravintolasta jättämättä pientä kiitosta pöydälle.

Kylmästä Suomesta matkaavalle reissaajalle Kuubasta matkakohteena tulee välittömästi mieleen polttava kuumuus ja hulmuavat hellemekot. Näin ei kumminkaan aina ole, joten pakkaa mukaan lämmintä vaatetta! Yöllä, sekä pilvisinä ja tuulisina päivinä alkuvuodesta voi tulla ikävä neuletakkia, kun istuu Chervoletin avomallin takapenkillä purukalusto täristen “nauttien” Karibianmeren maisemista.

Kohde ei myöskään ole siunattu laajalla valikoimalla supermarketteja, joten valmistaudu kohtaamaan erittäin askeettinen valikoima elintarvikkeita ja unohtamaan turha kranttuilu lomasi ajaksi. Itse pakkasin reissuun mukaan omia eväitä, joista oli hyötyä pitkillä kaupunkireissuilla ja pikkunälän yllättäessä. Kaupungilta löytyy toki myös paljon ravintoloita, mutta älä odota saavasi kulinaristisia makuelämyksiä, joita olet ehkä tottunut aikaisemmin saamaan; Kuuban köyhät olosuhteet asettaa omat raaminsa myös ravintolabisnekselle. Herkkävatsaisille suosittelen maitohappobakteereja, koska turistiripulivaara kohteessa on korkea kovemmankin vastustuskyvyn omaamalle. Kannattaa siis vähän katsella mitä popsii suuhunsa ja kuinka likasilla käsillä. Jos itse lähtisin Havannaan uudestaan, pakkaisin käsidesin lisäksi myös pienen purkin käsisaippuaa kaupungille mukaan, koska yleisien vessojen saippuatötsät on suurimmaksi osaksi vain rekvisiittaa ja vessapaperikin annostellaan käteesi vessahenkilökunnan toimesta.

Lisäksi! Jos matkalaukkuusi jää ylimääräistä tilaa ja vaatekaappisi pursuaa käyttämättömiä vaatteita, harkitse niiden pakkaamista mukaan ja lahjoita ne jollekin joka niitä oikeasti tarvitsee. Hymy jonka saat vastineeksi hyvästä teostasi, on enemmän kuin mikään raha minkä olisit vaatteillasi kierrätyksen kautta ansainnut.

Sosiaalisen median voit myös unohtaa hetkeksi, koska wifi ei kuulu paikallisiin herkkuihin lähes missään ja jos jossain niin hotellilla, mutta valokuitunopeudesta saat vain haaveilla. Kannattaa varmuuden vuoksi myös ottaa pistorasioihin tarkoitettu adapteri mukaan, koska pistorasioiden mallit vaihtelevat. Joissain hotelleissa mennään samalla kuin Suomessa, mutta toisissa saattaa olla eri. Adapterin hankinta paikan päällä on lähes mahdoton tehtävä, joten hoida homma Suomessa. Lisäksi jos havittelet aitoa kuubalaista jättisikaria tuliaisiksi, ota selvää merkeistä jo kotona. Sikareilla tehdään jos jonkin näköistä huijaribisnestä ja pimeitä kauppoja hölmöjen turistien (esim. minä) kustannuksella.

OMA PALA KUUBAA

01f39f7aaa9c091d825a42929965ba9f82522ea8db

Saavuimme Kuubaan pitkän lentomatkan jälkeen myöhään illalla. Bussimatka lentokentältä hotellille oli muutaman katulampun valaisema, eikä Kuubasta oikein saanut vielä mitään ensipuraisua. Hotelli sijaitsi Miramarin kaupunginosassa, josta vanhaan kaupunkiin oli noin puolen tunnin bussimatka.

Ekana päivänä napattiin hop on hop off -bussi hotellin edestä ja lähdettiin katselemaan miltä Kuuba näyttää päivänvalossa. Bussi kierteli karuja kortteleita ympäri ja suuntasi keulansa kohti Malecon -rantatietä, josta avautui huikeat merinäköalat. Korkeat aallot löivät raivokkaasti autotiessä kiinni olevaan kiviseinämään, joka aaltojen törmäyksen voimasta heitti runsaasti vettä autotiellä ajaneiden autojen päälle (saatiin mekin suihku). Kahdeksan kilometrin pituinen Malecon -katu päättyi vanhan kaupungin alueelle ja hyppäsimme bussista ulos kohti Havannan seikkailuja.

010aa99512a53b33de233b0968c8028764d1a275ac0170cf716ce617aa1c4e410a4e518f0f1ccd194f9201ffa47a132279152df0bd1c7e3a700804bb205ebe019ad00289e35969eb76f6036badc15606ef13611601fe8e27f7ff2c74fde7cb81d9ae9ffdfef76ef00a013c4d59327f5b47ed984e3732508e9d6ee6bc6428016ab4e39885c46b5b0335f0e1b4cbec808b07f28e01dcc66df45d7bd18dfa1cbed4930a8606ea3b78e7

Eka päivä meni katukuvaa ihmetellessä, sekä ihaillessa paikallisten tekemiä matkamuistoesineitä turisteille suunnatuissa pienissä putiikeissa. Kello oli hädin tuskin kahtatoista päivällä kun melkein joka kadunkulmasta pystyi bongaamaan bändin, joka soitti salsan rytmejä. Yhdessäkin kuppilassa monihenkinen yhtye soitti latinalaisia rytmejä ihmisten kuunnellessa ja tanssiessa salsan askelia. Meno oli siis jotain aivan toista kuin mihin perus “naama näkkärillä” -suomalainen oli katuja tallaillessaan tottunut näkemään: tanssijalan vipatus ei vaatinut perjantain rohkaisuryyppyjä vipattaakseen kohti toimintaa.

Loppupäivästä auringonlaskun aikaan saatiin tingattua hyvään hintaan itsellemme kaupunkiajelu vanhalla pinkiksi (ja nimenomaan pinkiksi!) maalatulla avoautolla. Värejä, sekä malleja oli mistä valita ja hinnatkin olivat suotuisia kun osasi hieman tingata. Vanhojen autojen kyydissä istuminen on asia, jota ei pidä jättää toteuttamatta jos Havannaan asti itsensä lennättää. Kaupungissa kannattaa myös käydä päiväkahvilla (tai kaljalla) jollain rakennuksien ihastuttavista kattoterasseista. Huurteista Crystallia (paikallinen Corona) nauttiessa on ihana seurata kaupungin värikästä eloa.

0139cfb141b2c0efa8e8691479adcc44ff724d8fb001819200d90b58fdf7832e4fdf46e652522c3f7e6c

Tokana päivänä teimme jälleen reissun vanhaan kaupunkiin kuvailemaan värikkääksi maalattuja rakennuksia, sekä valtavia vanhoja rakennuksia. Kävimme myös kuokkimassa aivan keskustan sydämessä sijaitsevassa hotelli Iberostarissa, jonka kattouima-allas/baari -tilat tarjosivat mielettömät näköalat vanhaan kaupunkiin. Hotelli on myös käsittääkseni Havannan ainoita viiden tähden saaneita majoituspaikkoja, joten sen on oltava loisto tärppi asumiselle jos kukkaron nyörit vaan antavat periksi. Hotelleista puheen ollen kannattaa myös käydä vilkaisemassa ennen vallankumousta rakennettu Hotel Nacional, joka on yksi Havannan nähtävyyksistäkin.

01e8c8f74cbbe60b1eaca81e9e8d0117954e46f50b013edebe01a064562d97080b2885bef7c5dc3df81401a933c1c3deb7331697a5d587bf478ce52020109a

Tokan päivän iltana lähdimme lyhyen taksimatkan päähän seuraamaan paikallisten tapaa viettää iltaa. Paikka oli Casa de Musica, jossa esiintyy iltaisin paikallisia bändejä. Paikka on ehdottomasti kokemisen arvoinen! Mieletöntä latinalaista musiikkia livenä ja kaiken ikäisiä ihmisiä tanssimassa lavan edessä. Tässä kohtaa täsmennän sen mitä meinaan tanssimisella Kuubassa: siinä missä suomalainen luulee tanssivansa siirtämällä vuorotellen vasenta ja oikeaa jalkaa toisen viereen, kuubalainen laittaa koko vartalonsa peliin iästä ja koosta riippumatta. Rytmi on todellakin veressä ja sen näyttämistä ei häpeillä. Toisin kuin konservatiivinen hieman estyneisyydestä kärsivä länkkäri; täällä säkin voit toteuttaa omat kuumimmatkin salsafantasiasi! Ja itseasiassa paikallisia salsatunteja suositellaankin kokeiltaviksi.

019128389a96b25e48415f8fbf59ece3558026eb220185585884edf62d4ae01bb8f1497c9cee81205e4f

Kolmas päivä oli pyhitetty rantapäivä. Moni Kuuban reissua pohtiva varmaan ajattelee karttaa katsoessaan, että merenrannallahan tuo on, joten rannalle pääsee muutamassa minuutissa. Vaan ei. Lähimmälle uintikelpoiselle hiekkarannalle oli hotelliltamme vajaa tunnin matka. Matka taittui tietysti rennosti vanhalla jenkillä (milläs muullakaan!?) ja maksoi 30CUC per. suunta. Ranta oli ehtaa Karibianmeren laatua, eli valkoista hiekkaa ja turkoosia vettä. Ah. Rannalla oli vuokrattavissa aurinkotuoleja kohtuulliseen hintaan, sekä juomista myytiin tuoleille tuotuna (ei huono). Lisäksi rantaa kiersi lukuisia bändejä soittimiensa kanssa tarjoamassa omia esityksiään auringonpalvojille. Et siis voi rannallakaan ollessa erehtyä olevasi Kuubassa. Guantanamera soi ja salsa svengaa hiekkapohjallakin. Rannan huonoja puolia oli yleisten wc-tilojen olemattomuus, sekä luonnon vaarat: meidän tapauksessa meduusat. Nuo portugalilaisiksi sotalaivoiksi nimetyt siniset ällö-löllötykset voivat olla ihmisellekin vaarallisia, joten kehotan katsomaan tarkasti mihin veteen sitä päästää itsensä tai esim. lapsensa polskimaan. Meressä elää paljon itsepuolustuksen mestareita eli vaarallisia petopolyyppieläimiä, sekä kaloja, joista ei ole varoituksen varoitusta rannalla.

019ced4392ebecc558ea1789d4ecb7a15ff6d298c40126c4a32436e3c7cd1e5f316fc01a6225372952c20191ce37d22fbfe8b3201300e6426d69be77f1d088019e4722f1a586e8a2ea4d4e8cd95cf5d9eb58b1e501307358b72815627157fc010f5a26d669f3ab9ba801d7acbf6cba4a4a108e6a2f3d264018228049b71b

Neljäntenä päivänä kävimme kokemassa Trip Advisorista bongaamamme Fabrica de Arte Cubano -paikan, josta oli kirjoitettu älyttömästi hyviä kokemuksia. Paikkaa oli kuvailtu hipstereiden taidelabyrintiksi, jonka monimuotoisuus selviää vain kokemalla paikka itse. Näin tosiaan oli. Paikka sijaitsee lyhyen taximatkan päässä Havannan vanhasta kaupungista ja on rakennettu vanhan voimalaitoksen tiloihin. Paikka on valtava ja monessa kerroksessa. Ovet taiteiden maailmaan aukeavat ilta kahdeksalta ja paikan edustalle muodostuu jono jo hyvissä ajoin ennen sitä. Paikka on siis hyvin suosittu. Sisäänpääsy maksaa 2,5 rahaa ja loput ostoksistasi kuten juomat kirjoitetaan ovella jaettuun korttiin ylös, jonka sisältö maksetaan lähtiessä paikasta. Fabrica de Arte Cubano on täynnä toinen toistaan eeppisempää ja puhuttelevampaa taidetta, sekä erilaisia tiloja. Eri tiloissa järjestetään illan aikana eri genreihin pohjautuvia musiikkiesityksiä, jotka mahdollistavat kuulemaan monia eri tyylejä saman illan aikana. Yhdessä kerroksessa pauhaa rock, toisessa kuoro tulkitsee herkästi Ave Maryaa ja kolmannessa tiputellaan todella angstista rageräppiä. Ulkoilmaterasseilla voi nauttia kanssaihmisten seurasta ja taustalla soivasta musiikista, sekä drinkeistä kuten: paikallisesta rommikolasta eli Cuban Librestä. Paikka on musiikin, taiteen ja yöelämän nerokas yhdistelmä ja saa jokaisen oman elämän hipsterin kuoriutumaan. Suosittelen isosti.

Tulipahan ladattua tekstiä, mutta olipahan kokemuskin. Pahoittelut latauksen aikataulun venymisestä. Sain tältä reissulta nimittäin tuliaisena jonkun todella ärhäkän kuumeviruksen, josta toipuminen on prosessina edelleen. Tosin olo on nyt jo inhimillinen ja siedettävä eli voiton puolella ilmeisesti ollaan.

Jos Kuubaan vielä joku päivä takaisin lähden niin lähden yhdistelmämatkalle. Matkalle jossa yhdistyy vanha Havanna, jokin muu osa Kuubaa, sekä Varaderon upea rantaviiva. Havanna on kaupunki johon suosittelen lähtemään maksimissaan viikoksi ja sekin olisi omaan makuuni liian pitkä aika kyseiselle kaupungille. Kuuba on nähtävää ja koettavaa täynnä.

0100057ced16d0f88bc6e98792c2bce7680a22c2c7016cc61555430ec7179d3bee8eae5381d0d191a97a019fe56612007cdc8825f52a927aea51af6f53810d01edcf4da751343a2a54ebb667d3a411eccd2170bc01f96501e110de519f1652f75a2781fc15bc353010

Viva la vida! -N

 

REISSUA PUKKAA

A83DAA3B-AE2A-4A96-A0BF-D982431EF200.jpeg

Jep! Reissussa jälleen. Täällä mä jälleen Finnairin koneessa istun kuluttmassa penkkiä, tuijottamassa leffoja ja naputtamassa puhelinta. Onneksi näillä pitkillä lennoilla (tämäkin rapeet 11 tuntia) tarjoillaan ruokaa, juomia ja viihdettä. Ilman esim. Finskin loistavii sapuskoita, erinomaista punkkua, wifi mahista ja (ah) näitä leffoja olis tönöttäminen tässä penkillä vähintäänkin todella tylsää. Äärimmäisen iso plussa on myös tän uuden koneen (A350) jalkatilat ja hiljaisuus. Puhumattakaan business luokasta..(U P E E).

Tän vuoden puolelle tää reissu on jo toinen, jos uudenvuoden Dubain pikavisiitti lasketaan mukaan. Viime vuos olikin sitten ennätyksellinen matkailuvuosi mun kohdalla. Kesä- ja joulukuun välillä tuli koluttua: Tokyo, Rhodos, Miami, Mexico ja Dubai. Eli kun antaa mulle mahdollisuuden matkustaa, niin mä matkustan. Matkustan aina kun voin ja vaikka se pienen loven mun budjettiin tekisikin.

Tosissaan oon kokoaikainen opiskelija tällä hetkellä, joten kannan välillä myös läksyt mukanani matkoille. Tälläkin hetkellä mukanani kulkee espanjan kielen kurssikirja ja tehtävät. Eli opiskelun tulos ei ole se mistä löystän hihnaa. Teen vain kaksi kertaa enemmän hommia ennen kun heitän matkalaukkuni matkalle ruumaan.

Tällä hetkellä lentoaikaa on jäljellä vajaa tunti ja määränpää häämöttelee kartalla, joten kuvat, vinkit ja tarinat Kuuban Havannasta tulossa pian!

MINÄ HELLAHIRMUNA + AVOCADOPASTA RESEPTI

01b41dcf08e0a41f3260ce5f16f07e08c37350d4b001624ff79e901ff8bc1486749cb489647862fd9796

Kukapa nyt hyvästä ruuasta ei tykkäisi tai haluaisi osata tehdä sitä itse. Kokkaustaidot kun kaiken kaikkiaan on hyvin arvostettava taito. Ainakin kotitaloutemme muiden kanssajäsenten perspektiivistä katsoen.

Kokkaustaitojen jakautuminen pariskuntien kesken on yleensäkin: toinen tekee/osaa; molemmat syö. Harvoin sitä kuulee, että molemmat olisivat yhtä kiinnostuneita ja yhtä lahjakkaita soppakauhan veivaajia. Joskus sitä myös kuulee, että kummatkin osapuolista karttavat kaukaa keittiön perinpohjaisinta  käyttötarkoitusta. Eikä siinä mitään väärää ole! Jokainen tyylillään!

Itse olen lapsesta asti tykännyt ruuanlaitosta ja sen opettelusta. Alkuun keittelin kivistä mielikuvitusruokaa ja myöhemmin lukutaitojen karttuessa kokeilin jo reseptejä. Amatööri kokkaaminen kotona on siis säilynyt harrastuksena tähänkin päivään asti ja tykkään testailla milloin mitäkin ruokia, opetella ja kehittää niitä-, sekä omia keittotaitojani. Kokkaaminen on cool!

Yhtenä suosikkinani on erilaiset pastat. Vaikka pastat mielletään hieman epäterveellisinä ja hiilihydraattipitoisina energiapommeina, suosin niitä silti. Treenipäivää edeltävänä iltana nautittu iso pasta-annos antaa mojovan buustin treenisuoritukselle ja pitää nälän poissa pitkään. Toki energiapitoisuuteen ja pastan terveellisyyteen vaikuttaa suuresti “pastakastikkeen” sisältö. Näkökulma: jos pastasi sisältö koostuu pelkästä tuorepastasta ja pestosta, on sen ravintosisältö köyhääkin köyhempi. Itse suosin aitoja raaka-aineita, ehtaa kermaa ja välttelen valmiskastikehyllyjen tarjontaa.

Seuraava avocadopasta resepti soveltuu tarjoiltavana yksinään, tai proteiinin lähteitä kaipaava voi paistaa pastan kylkeen vaikka kanan rintafileen. Tosin pasta itsessään on jo avocadon ansiosta täyttävä, täyteläinen ja riittävä ruoka sellaisenaan. Avocado nousi jokunen vuosi sitten kovaan nosteeseen ja loppua suosiolle tuskin on nähtävissä. Tässä siis yksi versio suositusta avocadopastasta. Helppoa, nopeaa ja maistuvaa!

01d9e664b8d6e49e18ea35eabfb474443f2696964f01644e738e48e7fafa26944992edde08c2312c1a3801bca816da04ad7706b5e1aa932ab404c181dea51201624ff79e901ff8bc1486749cb489647862fd9796

AVOCADO PASTA

500g spaghetti

3-4 avocadoa (huomioi hedelmän koko määrässä)

1-2 valkosipulin kynttä (oman maun mukaan)

1-2 punaista chilipaprikaa (medium)

lehtipersiljaruukku

basilikaruukku (tuuhea)

lime (puolikas tai kokonainen)

parmesan (raasta itse)

oliiviöljyä

suolaa

pippuria

016bdaf53fe3a770b576c44a82af7c1c6d8e767b32

Voit alkuun laittaa pastaveden lämpenemään alkuvaiheiden ajaksi. Keität pastan vasta kun pohja on valmis.

Kuutioi avocado veitsen avulla ja lisää se kulhoon, johon myöhemmässä vaiheessa pitäisi mahtua koko pastan sisältö. Purista lime avocadojen päälle, puolikas riittää ensiksi. Voit lisätä limeä myöhemmin oman maun mukaan.

Kuori valkosipulit, siivuta chilipaprikat (poista siemenet, ettei tulisuus manipuloi koko pastan makua), silppua basilika ja lehtipersilja. Basilikaa voit silputa halutessasi koko ruukun, mutta lehtipersiljaa riittää pienempikin määrä (maku voimakkaampi).

Purista valkosipulin kynsi/kynnet kulhoon, lisää chilipaprikan siivut, lehtipersilja-, ja basilikasilppu. Sekoita.

Keitä spaghetti hyvin suolatussa vedessä al denteksi. Pastan kuuluu olla napakkaa ja kiinteätä, ei mössöä, joten maista pastaasi 6-7 minuutin keittämisen jälkeen.

 Lusikoi kiehuvaa vettä pastavedestä sekoitetun avocadomixin sekaan tyylillä: annos vettä+sekoitus, annos vettä+sekoitus, kunnes koostumus on sopiva. Kuuma suolattu vesi pehmentää avocadoja (varsinkin niitä ei niin kypsiä) ja tekee seoksesta “juoksevamman”, sekä antaa makua. Älä kumminkaan lisää vettä niin paljoa, että se ei enää “imeydy” mössöön. Ei siis lätäköitä kulhon pohjalle. Lopuksi voit lorauttaa joukkoon hieman oliiviöljyä. Mausta seos mustapippurilla ja suolalla. Ole varovainen suolan kanssa, sitä tulee myöhemmin myös pastan mukana.

Siivilöi pasta ja kaada kattilaan takaisin. Älä lisää öljyä! Nostele pastaa kattilasta avocadomixin sekaan annos kerrallaan sekoittaen (et välttämättä tarvitse kaikkea pastaasi). Sekoita kunnolla.

Tarjoile valmis pasta välittömästi raastetun parmesanin kanssa. Halutessasi voit lisätä basilikan lehtiä tai koristella annoksesi sillä.

016563a7dd140fa2d463fad3e382643ea5305775a0

Antoisia kokkaushetkiä -N 😉