MINÄ OPISKELIJANA

0105054a2852223c3b1a155555e7151d4d17380172Olisi pitänyt ostaa kalenteri kokoa A4 ja noudattaa “to do” -listaa. Aikarajatkaan ei riitä, kaikkialla lukee DL (deadline). Hiukset putoo päästä, tekstiä ei synny ja kansantalous on hepreaa. En taida valmistu koskaan. Haluisin oppia, mutta en opi, vai opinko sittenkin? Mikä musta edes tulee isona?

Aikarajat paukkuu ja määräaikaa tehtävän suorittamiselle on enää vain muutama tunti jäljellä. Tuska, epätoivo ja turhautuminen valtaa ajatusmaailmani. Ne kuuluisat “deadlinet” täyttää koko kalenterini! Aika on priorisoitava. Vai? Olisiko syytä tehdä parempi aikataulutussuunnitelma, katsoo peiliin ja syyttää vaikka ihan vaan itseään?

Olen suorittajaluonne ja tykkään paineen alla työskentelystä, niin koulussa kuin töissäkin. Varmaan myös siksi ajan itseni usein tilanteeseen, jossa herään tekemään asioita sillä kuuluisalla “viimeisellä hetkellä”. Eihän se fiksua ole, tiedetään. Elämä olisi varmaan stressittömämpää ja omalla tavallaan jouhevampaa kun tekisi kaiken niin kuin ns. kuuluisi (kadehdin teitä jotka tuon täsmällisyyden taidon omaatte).

Oli miten oli. Näin pääsi taas käymään. Liikaa päällekkäisiä kursseja, liikaa deadline:i ja liikaa kaikkea muuta mielekkäämpää tekemistä. Efekti nimeltä: lumipallo on taas täällä. Pyörien ja vierien se on jälleen kasvattanut kokoaan ja sotkenut mun kalenterin kaikki kirjoitusruudut. Kuulostaako tutulta?

016933c7829c0d3647b500a9abcc8bbf7a01ebb74f

Näiden tilanteiden pelastajana toimii yleensä mun oman luonteen kaksi taistelija piirrettä: päättäväisyys ja sinnikkyys. Mottona vanha kunnon: “mennään läpi vaikka harmaan kiven”. Eli suoriudutaan kaikesta ja kaikesta huolimatta, mieluiten kunnialla. Syy turhaan ahdinkoon, stressiin ja paineisiin löytyy yleensä läheltä; “peilikuvassa kuultaa vastauksesi”.

Joka jaksonvaihdos on uusi alku, joka meinaa itseni kohdalla ensi viikon maanantaita. Olen taas jutellut oman peilikuvani kanssa ja ollaan tehty runsaasti hienoja suunnitelmia. Ollaan vähennetty taipuvaisuuttani yltäkylläisyyteen, karsimalla muutama kurssi suoritusjonosta, jotta kevät voisi olla muutakin kuin hikipisaroita otsalla. Peilikuvani kysyi multa: “etkö vois olla armollisempi itelles ja hyväksyy vähemmänkin suorittamisen?  Koita vaikka joogaa välillä.” Päätettiin siis peilikuvani kanssa löysää vähän tahtia ja fokusoitua hyvinvoinnin kautta tekemiseen; maanantaina se taas alkaa! Every day it’s a new beginning!

fullsizerender_10

Munarikasta viikonloppua! Se on lähtölaukaus pääsiäiseen käsillä ja kovaa vauhtia kohti yöttömiä öitä mennään!

 

 

 

 

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

w

Connecting to %s