ONKO KIIRE?

 

fullsizerender_5

Ihmisillä tuntuu aina olevan kauhea kiire ja hoppu joka paikkaan. Kiire on kuin asia, joka pakottaa hoitamaan asioita nopeammin, että ehtisi tekemään enemmän. Suoritteita suoritteiden perään, pieni lepo väliin (yöunet) tai ei sitäkään. Kiire on käsite joka velloo ympärillämme ja esittelee itsensä tilanteessa kun tilanteessa: lauseiden, eleiden tai tekstin muodossa. Tunnistatko sinäkin itsesi “kiire, kiire, hop, hop, juoksee, ehtii, vääntää, tiskaa, punttaa” -persoonaksi?

Nopeus ja kiire yhdistettynä saa mielestäni tekemisen vaikuttamaan sähläämiseltä. Vähän niin kun “juosten kustulta“. Kiireen luomat tuotokset menee useimmiten aidan matalimmasta päästä ja saattaa tuloksellaan tuottaa vaan lisää hommaa. Joten miksi me elämme niin hitonmoisessa kiireessä jatkuvasti?

Aamulla on kiire bussiin, ettei myöhästy töistä. Töissä on kiire töiden kanssa, että pääsee kotiin. Lounastaukoakin voi nipistää muutamalla minuutilla, että saa suoritettua muutaman työhomman enemmän. Kotimatkalla pitää nopeasti kiitää kauppaan, että ehtii vielä salille. Kaupassa poukkoillessa alkaa ärsyttää hitaat ihmiset, jotka tukkii käytävät kärryillään. Kassajonossa kaksikin ihmistä on liikaa… Koska kiire! Salillakin on “yllätys, yllätys”- liikaa ihmisiä ja sehän tunnetusti hidastaa omaa suorittamista. Nyt alkaa pinna jo oikeasti kiristyy ja jos tähän palettiin pitäisi lisätä vielä lapset olisi tulos tuplasti kiireisempi. Eikö olisikin? Itse en perheellisen näkökulmasta osaa kertoa, koska minullahan lapsia ei ole. Mutta veikkaan arvaavani oikein, että kiire asuu niissäkin huusholleissa.

img_9760

Oon itse aikamoinen suorittajaluonne ja kiire on mulle ihan tuttu juttu. Jotenkin sitä vaan on alkanut miettii sen vaikutusta ympärillä tapahtuviin asioihin, ihan eri kantilta kuin aikaisemmin. Ehkä mun tauko (opintovapaa) työelämästä on laittanut mut pohtimaan, tai ehkä oon lukenut liikaa psykologiapohjaisia kirjoja? En tiedä, mutta jotain on tapahtunut. Osaan mieltää ajan ja ajankäytön aivan erilailla kuin aikaisemmin: päivät vilisee ihan liian nopeasti ilman kiirettäkin. En halua herätä kahdenkymmenen vuoden päästä toteamaan, että kun oli niin hemmetin kiire. Elämästä pitää osata nauttia. Aikaan ja sen kulumiseen ei voi vaikuttaa, mutta siihen miten ja mihin sen käyttää voi.

Aikaisemmin mulla ei ollut mitään muuta aikataulua elämässä kun työvuorolistat ja lukujärjestys, jotka määrittelivät mun menot. Noiden väliin ei paljon muuta aikaa jäänytkään, joten asioiden aikatauluttaminen tuohon aikaan olisi ollut ihan kohdillaan. Silloin joutui kirjaimellisesti priorisoimaan omat tekemiset sen mukaan mitä ehtii ja mikä on tärkeämpää kuin toinen. No mutta, se on toinen tarina. Nykyisinhän mulla on enää toi lukujärjestys vauhdittamassa mun elämää, joten kalenteriini mahtuu ihan toisella tapaa hetkiä joista nauttia ajan kanssa. Arkea joka on tasapainoisempaa kuin koskaan aikaisemmin aikuisiällä kokemani ja arkea josta on karsittu pois kaikki turha suorittaminen ja kiire.

01c0b330a9409cef920d0a4344f0a33263f439289a

Tämän tekstin innoittajana toimi Timo Lampikosken kirja: Hidasta! Ajankäytön valinnat arjessa ja työssä. Suosittelen lämpimästi kaikille kiireisille ja vähemmän kiireisillekin tyypeille!

Kiireetöntä viikonloppua ;)!

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

w

Connecting to %s